Keväästä kesään ja uuden kesän odotusta

Kevät tuntui ensin odotuttavan itseään täällä pohjoisemmassa Suomessa. Sitten se tuli vauhdilla ja hetken oli jo varsin kesäistäkin. Nyt on taas ollut viileämpää jaksoa, mutta toiveita kesän uudelleen lämpiämisestä toki on. Kylmempien kelien aikana oli minullakin viimein aikaa ja intoa tyhjentää kameralle tallentuneita otoksia tietokoneelle ja avata sanainen arkkuni.

Kevään ensi kukkija on puutarhassamme ollut jo vuosia valkoinen krookus. Sitä on seurannut purppuraomenapuiden kukinta, joka onkin lempiasioitani puutarhamme keväässä. Olen kuitenkin halunnut näiden kukkijoiden seuraksi jotain lisää ja pikku hiljaa rakentanut ns. kevätpenkkiä. Varsinkin viime kesänä ostin yhtä sun toista penkkiin stutettavaksi. Tänä keväänä sain jo mukavasti palkintoa näistä istutushommista.

Alkukeväästä ei vielä näytä kovin lupaavalta...

Mutta pikku hiljaa kevät etenee ja pidot paranee...

Koko ajan rehevöityy ja rehevöityy...

Kunnes purppuraomenapuu 'Makamik'n alla alkaa olla jo kaipaamaani "niittytunnelmaa"

. 

Ensimmäisenä kukkaan ehti todellinen yllätäjä, sillä puutarhurilla ei ollut mitään muistikuvaa näiden kevätkurjenmiekkojen istuttamisesta.

Sinertävä teema jatkui sinivuokon ja kevätkiurunkannuksen myötä.

Näiden jälkeen alkoi väriskaala siirtyä keltaisen kautta kohti vaaleanpunaista esikoiden nostaessa päätään...

Suikeroesikko

Kevätesikko

 Palloesikko

Railinesikko

Ja vanhaa Kalantilaista kantaa oleva esikko.

Seuraavaksi väri-iloitteluun liittyivät itse purppuraomenapuu 'Makamik', jonka hellekausi pian haalisti ennenkuulumattoman vaaleaksi,

sekä kääpiöjapaninakileija, kääpiökurjenmiekka ja siperianunikko tulppaania unohtamatta.

Tämän niin sanotun kevätpenkin täydennykseksi ostin tänäkin vuonna Ruukin puutarhamessuilta ainakin muutaman esikon, joten ensi keväänä luvassa on vielä hieman monimuotoisempaa kukintaa.

Olen viime aikoina saanut kuulla vanhemmalta tyttäreltäni, että meillä on vain piha eikä oikeaa puutarhaa. Niinhän se on, että olen viime vuodet lähinnä ylläpitänyt pihaa ja pienen pieninä palasina yritän luoda siitä oman näköistä unelmapuutarhaa. Yksi osa unelmaa ovat olleet tuon kevätpenkin lisäksi rodot ja atsaleat. 

Niinpä kevätpenkin vieressä onkin istutusalue, jossa pikkuhavujen seurana kasvaa nyt kaksi atsaleaa ja hieman sipulikukkia. Ehkä tulevaisuudessa teema tästä vielä laajenee. Atsaleoista kukkii vasta tänä vuonna ostettu revontuliatsalea 'Rosy lights'. Viime vuonna istutettu puistoatsalea (joko Adalmiina tai Tarleena, puutarhurin muisti pettää) otti hitaan lähdön, mutta on tehnyt mukavasti lehteä ja oikein toiveikas puutarhuri voi nähdä pienen pienet kukkanuputkin.

Nämä tulppaanit tekevät jostain syystä pieniä lisäkukkia varteen. Liekö lajikeominaisuus, vai johtuuko rodomullasta...

Ukkolaukat alkavat availla nuppujaan.

Naapurustossamme kaadettiin suuria mäntyjä ja tämä puutarhahöperö kiirehti ämpärit käsissä kysymään saako kerätä kävyt parempaan talteen. Niinpä penkki sai käpykatteen.

Huomenna suuntaan taas puutarharetkelle Oulun puutarhayhdistyksen kanssa, mitähän kiusauksia sieltä löytyykään.

Puutarhassa kukkii - osa 1

Puutarhassamme näyttää olevan melko vähän kevätkukkijoita. Siinä siis työsarkaa seuraavalle keväälle. Jännittävää tämä alkukesä, kun kukkapenkistä saattaa työntyä ylös jotain sellaista, mitä ei ole tiennyt siellä kasvavan.




Itse en viime syksynä aikeistani huolimatta saanut maahan yhtään sipulikasvia. Tämä valkoinen botaaninen krookus 'Miss vain' on kuitenkin pihamme ensimmäisiä kukkijoita. Kukinta vain kestää harmittavan lyhyen aikaa. Talokansiossa olevan pakkauspahvin mukaan näitä on istutettu 20, mutta näin niitä korkeintaan 10. Mihin lie parempiin suihin eksyneet loput sipuleista. Hiukan maasta pilkistävät myös liljakukkaisten tulppaanien lehdet. Niitä on näköjään ollut värisekoitus, joten nähtäväksi jää mitä on luvassa.



Olen hämilläni. Minulla on ollut aina (siis siitä saakka kun minulla ylipäätään on ollut puutarhaa koskevia mielipiteitä)vankka inho vuorenkilpiä (Bergenia)kohtaan. En siis pidä niistä. Meidän kukkapenkeissämme on niitä, paljon. Sanoin näytöllä käydessämme ja tasaisin väliajoin siitä saakka, että ne saavat lähtöpassit. Ainakin suurin osa niistä. Olin sitä mieltä ihan näihin päiviin saakka. Nyt, kun ne kukkivat -paljon komeammin kuin kuvassa vasta kukintaansa aloitteleva yksilö- olen alkanut sietää niitä. Ne tuovat mukavasti väriä pihaan, kun juuri mikään muu ei kuki. Niitä on niin paljon, että jonkun kukkavarren voi taittaa maljakkoonkin saakka. Siinäpä muuten vasta kestävä leikkokukka ja mielestäni maljakossa vielä kauniimpi kuin siellä kukkapenkissä. Mutta... tiedän, että alan inhota niitä taas heti kukinnan lakattua. Ne saavat pienen armonhetken punastuessaan syksyllä, mutta en halua katsella niitä rumaksi mustuneita vanhoja lehtiä, jotka peittävät maata vihreinä pysyneiden alla lumien sulaessa. Saapa nähdä millaiseen ratkaisuun tämä puutarhuri päätyy.



Orvokkeja piti saada jo toukokuun alussa, kun ajattelin, että tarvitaan jotain kukkivaa kylmän keskelle. No, sittenhän saatiinkin lämpöä. Tuossa orvokit vasta istutettuina, nyt ovat jo kovasti komistuneet ja täyttäneet ruukun.




Jos vuorenkilpiä ei lasketa, perennoista pihassamme kukkaan ehti ainakin tänä vuonna ensimmäiseksi tulikellukka (Geum coccineum). Ihan mukava kasvi, vaikka onkin värinsä puolesta vähän yksinäinen. Mitään samaan värimaailmaan kuuluvaa ei löydy samasta - eikä muistakaan- perennapenkeistä. Tämän kaveriksi samassa penkissä kukkaan pyrkii arovuokko (Anemone sylvestris), mutta ihan vielä ei ole sen aika. Arovuokko on levinnyt todella voimakkaasti, sitä pitää alkaa syksyllä tai ensi vuonna siirtämään, kitkemään ja lahjoittamaan kavereille.




Tuoreimpia hankintoja on tämä Oulujoen taimistolta ostettu kääpiöjapaninakileija (Aquilegia flabellata var.pumila 'Kuriliensis'). Samalta reissulta tarttui mukaan (suunnitellusti) alppikärhö ja siperiankärhö sekä ruohosipuli ja tuoksukurjenpolvi. Nuo kukat sen tekivät, sekoittivat pään ja hyppäsivät mukaan.

Jotenkin huvittavaa tämä, miten hyötykasviorientoitunut (joskin aina kukista pitänyt) tarhuri on oman pihan myötä hullaantunut. Mitä enemmän ja mitä sievempiä kukkia, sitä varmemmin niille aletaan etsiä paikkaa puutarhasta.



Viimeisimpänä kukkaan on puhjennut Purppuraomenapuu (Malus makamik). Erikoinen ja koristeellinen puu punertavanvihreine lehtineen ja ruusunpunaisine kukkineen. Tänä vuonna ainakin kukkia on paljon. Viime syksynä en muistaakseni nähnyt näissä hedelmiä kuitenkaan. Kukkivista puista meillä kasvaa myös kirsikka, mutta ihmettelen jos se saa kukkia tehtyä. Niin pahasti rusakot sen talvella söivät. Sinnikkäästi kuitenkin pieni puu yrittää vihertyä, joten katsotaan vielä että tokeneeko.

Ensi viikolla pitäisi kai taas vähän lämmetä, silloin saadaan varmaan kirjoitettua kukkijoista toinen osa.