Lähimatkailun iloja

Missä on ilosi, siellä on aarteesi, missä on aarteesi, siellä on sydämesi, missä on sydämesi, siellä on onnesi. - Augustinus-

Puutarha-asioissa, ja ehkä joskus elämässä muutenkin, huomaan liian usein haikailevani jotain suurempaa, parempaa ja paremmin suunniteltua. Kuitenkin tiedän, että usein ilo löytyy ihan läheltä, jos vain muistaa katsoa. Täällä pohjoisessa kevät antaa odotuttaa itseään, enkä ole päässyt puutarhamessuille. Taimikasvatuksetkin ovat jotenkin tökkineet. Tämä on tietysti harmittanut, etenkin kaikkien muiden ihania blogipostauksia lukiessa.

Tänään oli kuitenkin hyvä päivä katsoa lähelle ja nauttia pienistä, iloa tuottavista asioista. Matkasimme Ouluun, Hupisaarille ja Ainolanpuistoon.  Alueelta löytyy niin kevyesti hoidettua luonnonmukaisempaa aluetta, kuin huoliteltua puisto-aluettakin. Lastemme ehdottomia suosikkeja ovat aluetta halkovat kiviset purouomat ja kiipeilypuut. Hieno leikkikenttäkin puistosta löytyy, mutta usein se jää meillä käymättä. Purot kivineen kutsuvat seikkailijoita ylitykseen. Voittaja on se joka selviää parhaiten kuivin jaloin toiselle rannalle. Kiipeilypuissakin mitataan ketteryyttä, voimaa ja rohkeutta. Itse nojailen mielelläni aikaa uhmanneisiin ja sopivasti selän levyisiin puunrunkoihin ja tähyilen taivaalle. Kun katseensa kääntää maan tasalle, näkee sammalta ja kiviä. Tässä puistossa sekä silmät että sielu saavat lepoa. 

Välillä voi pistäytyä fiilistelemään trooppisempiin tunnelmiin kasvihuoneessa, joka on maksutta avoinna yleisölle päiväsaikaan.

Kliivian kauneutta en saanut täysin uskottavasti tallennettua.

Tohtorinkukka loistossaan.

Jokin kämmekkä, kolibrinkukka ja Oxaliskin esittelivät sulojaan.

Kukkivien ihanuuksien lisäksi häntäparsa saa aina hymyn huulilleni.

Ehkä parasta kaikesta on istahtaa vesiaiheen äärelle kuuntelemaan sen luomaa äänimaisemaa. Ja nostaa taas katseensa kohti taivasta, jossa kastanjaviini kiipeilee rakenteissa.

Puistossa on lukuisia paikkoja omatoimiseen evästelyyn. Tällä kertaa kahvittelu tapahtui kuitenkin vanhassa kasvihuoneessa sijaitsevassa kahvila Kiikussa. Sielläkin pääsee kahvittelun lomassa ihastelemaan ja halutessaan hoitamaankin kasveja. Raudoitusverkosta on tehty seinämä orkideoille ja tillandsioille ja verkossa riippuu "saa suihkuttaa" -tekstillä varustettu sumutuspullo. Isompiakin kasveja tuolla on, kahvila vain oli sen verran täynnä, etten viitsinyt joka suuntaan tähtäillä ja ottaa kuvia. Keltakukkaista köynnöstä en tunnistanut, eikä nimilappuakaan löytynyt. Tunnistaako joku mistä kasvista on kyse?

Ihanaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

Haaveiden toteutusta pienoismuodossa

Siitä on jo 20 vuotta, kun vietin kesän työskentelemällä saksalaisella luomutilalla. Kummallista, miten aika kuluu vaikka itse ei vanhene yhtään. Kun saavuin toukokuun alkupäivinä paikanpäälle, tekivät kukkivat magnoliapuut minuun lähtemättömän vaikutuksen. Miten jotain niin kaunista voi ilmestyä lehdettömään puuhun? Siitä lähtien olen haaveillut magnolian omistamisesta. Vielä en ole uskaltanut lähteä niin hurjiin vyöhykkeenvenytysharjoituksiin että moisen olisin omalle pihalle tohtinut istuttaa. Taannoin törmäsin irto-oksina myytäviin magnolioihin, enkä voinut vastustaa kiusausta. Mahtavaa oli omassa keittiössä seurata tuota nupujen avautumisen ihmettä.
Aamulla töihin lähtiessä nuput olivat täynnä lupausta....

ja töistä tullessa, oi autuutta....

Lyhytkestoistahan tuo ilo lämpimässä sisäilmassa oli, mutta ehdottomasti elämänlaatua parantavaa.

Haaveillen olen katsellut useiden bloggareiden messukuulumisia Turusta, Helsingistä ja Tukholmasta. Vaikka Tukholman messuihin ajankohdan puolesta nyt liittyi ikäviä uutisia, on kauneuden katselu auttanut maailmantuskaan. Tänä vuonna minulla ei ollut mahdollisuuksia messukäynteihin, mutta hoksasin, että onhan meillä täällä pohjoisemmassakin jotain mitä odottaa. Hiukan pienemmässä mittakaavassa vain.

Toukokuun alussa, 6. - 7. 5 järjestetään Kempeleessä Floralia -puutarhanäyttely, joka nettisivujen mukaan ammentaa inspiraationsa suomalaisen taiteen kultakaudelta. Täällä tulee varmasti piipahdettua päiväkävelyn merkeissä.

Toukokuun loppupuolella, 20.5, järjestetään puolestaan Ruukin puutarhamessut. Täällä olin viime vuonna ja tein mukavia kasvihankintoja niin ammattilaisilta kuin harrastepuutarhureiltakin. Aion taas matkata tänne Oulun puutarhayhdistyksen bussissa. Siellä oli viime vuonnakin hauska huomata, miten puutarhaharrastus yhdistää ja jutun juurta löytyi ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa aivan helposti.

Väriterapiaa ja haaveilua

Kun taivaalta sataa valkoista haudaten toiveet hankien sulamisesta, ei tarhuri voi muuta kuin harrastaa väriterapiaa ja suunnitella tulevaa.

Puutarhaleikekirjan teko on ihana pakohetki talvesta. Pitäisi vain muistaa ottaa kirja mukaan myös puutarhaostoksille, niin nuo ihanuudet paremmin löytäisivät tiensä puutarhaan saakka.

Aivan ehdoton unelmointihetken ja todellisuuspaon tarjoava kirja on minulle jo useamman vuoden ajan ollut tämä Claude Monet´n puutarhaa esittelevä kirja. Sen teksti on kiinnostavaa ja kuvat tarjoavat värien ilotulitusta. Jonain päivänä aion vielä matkustaa paikan päälle katsomaan, miltä siellä todella näyttää.