Näin kevään korvalla aloin fiilistellä ja muistella vanhoja. Ensin palasin noin vuoden takaiseen aikaan, jolloin karkasin Suomen ankeaa kevätilmaa opintoihin liittyneen matkan varjolla Budapestiin, Siellä sainkin nauttia leppeästä ilmasta ja kukoistavista sipulikukista. Sitten jostain putkahti mieleen tämän blogin olemassaolo. Ensin epäilytti. Enhän mä enää osaa, kun viimeisestä postauksesta on kulunut niin monta vuotta ja bloggaaminenkin on siinä ajassa muuttunut huimasti.
Jokin ajatuksessa kuitenkin kutkutti. En silloin vuosia sittenkään kirjoittanut ensisijaisesti lukijoiden houkuttelemiseksi, vaan itselleni muistoiksi. Nyt kun opintojen loppuminen jättää taas aikaa muulle, voisin aivan hyvin kokeilla, miltä vapaamuotoinen kirjoittaminen taas tuntuisi. Blogini tulee siis edelleen olemaan kotikutoinen ja kuvat ilman erityistä taitoa räpsäisty. Pääasia, että itse voin seurata puutarhoissani tapahtuvaa muutosta. Jos joku siinä sivussa saa joskus idean tai kaksi, niin sehän on vain positiivista. Uusia jippoja opettelen, jos siltä tuntuu, tai sitten jatkan ihan vanhanaikaisesti.
Olen tosiaan näinä vuosina kasvattanut lapsiani suuremmiksi ja hankkinut itselleni uuden ammatin (tai viittä vaille, vielä pieni ponnistus tarvitaan). Välillä tuntuu, että puutarhassa ei sitten näinä vuosina olekaan tapahtunut mitään.
Tässä kuitenkin katsaus kuluneeseen puutarhavuoteeni. Unkarissa pääsin tulppaanien lisäksi tutustumaan yhteisöpuutarhaan,
Leonardo Kert:iin.
Torilla ihastelin hauskoja keramiikkasieniä, jotka sopisivat kesäkodin puutarhaan.
Koulussa teimme ötökkähotelleja ja kasvatimme taimia palvelutalossa ohjaamassamme puutarharyhmässä.
Kotipuutarhassa kukillaan ihastutti ensin Makamik -purppuraomenapuu
Sitten Mantsuriankärhö ja Lollipop -liljat
Kesäkodin puutarhaan haettiin oppia mm.
Turusta Kuralan Kylämäestä. Siellä on 1950-luvun henkeen kunnostettu puutarha ja pihapiiri rakennuksineen. Sieltä sai myös ostaa perinteisiä ja paikallisia siemeniä.
Kesäkodin puutarha elää ideoiden tasolla päässäni, mutta fyysisesti eteneminen paikan päällä on hidasta. Remontoijien kahvitaukoja pirisi pelargoni, ja yrttikehästä saattoi napsia suuhunsa ruohosipulia, tilliä, oreganoa ja timjamia nyt ainakin. Puutarhaa rakennetaan pitkälti kierrätystavaraan turvautuen. Viime kesänä sinne rakentui yrttikehän kaveriksi kukkapenkki kattotiilireunuksin ja hirsikehikko hyötykasveille. Kuvia ei niistä valitettavasti tullut otettua valmiina.
Saapa nähdä mitä tästä tulee, ja jatkuuko innostus bloggaamiseen kevään edetessä.