Puutarhahöperön keväthullutus

Nyt on taas se hetki keväästä, että tällä puutarhahöperöllä on mopo karkaamassa käsistä ihan justiinsa. Se alkaa ihan hiipimällä, kun blogikierroksen ajaksi tietokoneen viereen eksyy tussit ja paperia. Nimiä listataan ja suunnitelmaluonnoksia rustataan puolihuolimattomasti samalla blogeja selaten. Sitten sunnuntaiajelut alkavat suuntautua paikkoihin, joiden vieressä "sattuu" olemaan jokin puutarhamyymälä. Tässä vaiheessa ilmat yleensä hillitsevät höperöä ja ostoskoriin eksyy vain muutama orvokki orpoa terassia ilostuttamaan. (Ei nyt puhuta tässä mitään niistä siemenpusseista ja pikkutaimista ja sen sellaisista...)

Nyt ollaan vaiheessa, jossa oman puutarhan ja kahden alle kilometrin säteellä sijaitsevan puutarhamyymälän bermudankolmio houkutttelee höperöä pauloihinsa voimistuvalla imulla. Lisätään tähän yhtälöön hiukan ylimääräistä aikaa ja ehkä vähän rahaakin. Tietäähän sen miten siinä käy. Tai jos aihe on teille tuiki tuntematon, niin tässä maistiaisia eli otteita höperön suusta (en ole ihan 100% varma, etten ole oikeasti höpissyt itsekseni ääneen siellä hyllyjen välissä seilatessani....):

- " Oi, sinä viimeinen kanadamatsalea 'Violetta', tule kanssani kotiin ennen kuin joku muu sinut ehtii napata silmieni edestä. Tuleva istutuspaikkasihan on vasta ajatuksen tasolla tekeillä, mutta ei välitetä siitä nyt. "

- "Lähdenpä vähän pyörälenkille, ihan kuntoilumielessä. (Hieman pyöräilyä tähän väliin, rul rul) Aika hyvin tässä pyörän kanssakin saa kuljetettua tämän ruusuportin, maisemointikankaan ja kaksi taimikassillista pikkusydäntä, kotkansiipisaniaisia ja yrttejä."

Ja huomenna sitten Ruukin puutarhamessuille. Voihan nenä, en uskalla edes ajatella miten siellä käy...

Ylimitoitettuja odotuksia ja muita ylilyöntejä

Luulisi, että ihminen oppisi jotain 20 vuodessa, on se sen verran pitkä aika. Olen syntynyt ja kasvanut I-vyöhykkeellä, mutta elänyt viimeiset 20 vuotta täällä V -vyöhykkeellä. Silti edelleen kevättä ajatellessani mietin ensimmäiseksi valtoimenaan metsässä kasvavia valko- ja sinivuokkoja ja leskenlehtien keltaisiksi värjäämiå ojanpientareita. Kyllähän noihinkin kasveihin täällä voi törmätä, mutta ei samassa mittakaavassa. Ensimmäiset lämpimät kevätpäivät saavat minut täpinöihin ja niitä vääjäämättömästi seuraavat pakkasyöt loihtivat naamalleni maansa myyneen henkilön ilmeen. Miten ihmeessä sitä ei totu siihen, että täällä on normaalia se, että huhtikuun puolivälissä aamulämpötila voi olla -5 astetta ja lähtökohtaisesti kannattaa suhtautua ajatukseen vappupiknikistä sillä asenteella että todennäköisesti silloin sataa lunta.

Olin (taas) päättänyt, että ostan vain aivan välttämättömät siemenet ja muutoin hyödynnän vanhoja varastoja. Jotkut syövät lohturuokaa, minä teen puutarha-aiheisia lohtuostoksia. Nyt täytyy enää keksiä mistä loihditaan aika ja tilat kaiken kasvattamiseen...

Daalioita, punahattua tai kruunuvuokkoja en ole ennen kasvattanut. Jännää nähdä miten se onnistuu ja mistä ne löytävät paikkansa tulevana kesänä.

Siemenrintamalla uusien pussien joukossa on niitä välttämättömyyksiä kuten kehäkukka ja herne, mutta suurin osa on puhtaasti äkillisestä mielihalusta hankittuja. Mukavia uusia viljelykokeiluita siis luvassa ensi kesänä.

Kasteen viljaa

Meillä on satanut koko alkuviikon vaihtelevia määriä. Ihanaa, sillä luonto on alkanut vihertämään. Vielä kun olisi lämpimämpää, niin kasvu rehahtaisi kunnolla käyntiin. Kymmenisen astetta ei vielä tahdo kunnolla riittää. Otsikko ponnahti yhtäkkiä mieleen, johtuu varmaan siitä, että olen koko viikon hyräillyt marttalaulua:


"Päivä kun paistaa pirttihin pieneen,
työtäni teen olen onnellinen.
/:Kylvän ja kitken ,peltoni laitaa
Luojalta kasvua toivoellen.:/

Turmako veisi mun taimeni nuoret
kylmäänkö kukkani kuihtua vois?
/:Taivas kun hiljaa suo kasteen viljaa,
kuinka ei maaemo lahjojaan sois?:/"


Nämä kaksi ensimmäistä säkeistöä vain ovat niin ajankohtaisia juuri nyt. Lisäksi tulen jostain syystä kovin hyvälle ja levolliselle mielelle laulaessani tuota. Hih.


Juu, sitten puutarhaan... Näyttäisin niin mielelläni kuvia, mutta kamera on edelleen rikki, enkä löytänyt kännykän siirtojohtoa mistään. Olin viime postauksen aikaan turhan kärsimätön. Sinililjat ja helmililjat ovat alkaneet kukkia keijuangervojen juurella ja pensashanhikkien ja omenapuun seuraksi istuttamani violetit triumph-tulppaanit alkavat nekin työntää lehtitötteröitään ylös mullasta.


Kuten viime keväänäkin, kukkaan ovat ehtineet myös vuorenkilvet ja edelleen siedän niitä pihassamme juuri sen takia. Lisäksi olen ostanut lisää kevään kukkijoita, nimittäin kevätkaihonkukan ja pikkutalvion. Myös ensimmäiset orvokit ovat päässeet kolme ja puolivuotiaan valitsemina ja istuttamina ruukkuunsa. Odotuslistalla kukkijoiden suhteen ovat patjarikko, siperiankärhö, alppikärhö sekä tulikellukka ja arovuokko. Arovuokko on levinnyt huimasti, mutta nuppuja ei oikeastaan näy. Samalla muutama vanhempi yksilö näyttää talven aikana kuolleen. Noinkohan mahtaa siis kukkia tänä vuonna.


Haluaisin kovasti olla suunnitelmallinen puutarhuri, mutta usein hetken huuma vie minut mukanaan. Tänä keväänä ja kesänä tuo huuma taitaa iskeä aika usein, sillä aivan naapuriimme on avattu uusi Multasormi-liike, jossa tulee käytyä vähän liian usein tarpeeseen nähden. no, ehkä puutarhanhidon on tarkoitus kasvattaa kärsivällisyyden lisäksi myös kiusausten vastustuskykyä.