Meillä on satanut koko alkuviikon vaihtelevia määriä. Ihanaa, sillä luonto on alkanut vihertämään. Vielä kun olisi lämpimämpää, niin kasvu rehahtaisi kunnolla käyntiin. Kymmenisen astetta ei vielä tahdo kunnolla riittää. Otsikko ponnahti yhtäkkiä mieleen, johtuu varmaan siitä, että olen koko viikon hyräillyt marttalaulua:
"Päivä kun paistaa pirttihin pieneen,
työtäni teen olen onnellinen.
/:Kylvän ja kitken ,peltoni laitaa
Luojalta kasvua toivoellen.:/
Turmako veisi mun taimeni nuoret
kylmäänkö kukkani kuihtua vois?
/:Taivas kun hiljaa suo kasteen viljaa,
kuinka ei maaemo lahjojaan sois?:/"
Nämä kaksi ensimmäistä säkeistöä vain ovat niin ajankohtaisia juuri nyt. Lisäksi tulen jostain syystä kovin hyvälle ja levolliselle mielelle laulaessani tuota. Hih.
Juu, sitten puutarhaan... Näyttäisin niin mielelläni kuvia, mutta kamera on edelleen rikki, enkä löytänyt kännykän siirtojohtoa mistään. Olin viime postauksen aikaan turhan kärsimätön. Sinililjat ja helmililjat ovat alkaneet kukkia keijuangervojen juurella ja pensashanhikkien ja omenapuun seuraksi istuttamani violetit triumph-tulppaanit alkavat nekin työntää lehtitötteröitään ylös mullasta.
Kuten viime keväänäkin, kukkaan ovat ehtineet myös vuorenkilvet ja edelleen siedän niitä pihassamme juuri sen takia. Lisäksi olen ostanut lisää kevään kukkijoita, nimittäin kevätkaihonkukan ja pikkutalvion. Myös ensimmäiset orvokit ovat päässeet kolme ja puolivuotiaan valitsemina ja istuttamina ruukkuunsa. Odotuslistalla kukkijoiden suhteen ovat patjarikko, siperiankärhö, alppikärhö sekä tulikellukka ja arovuokko. Arovuokko on levinnyt huimasti, mutta nuppuja ei oikeastaan näy. Samalla muutama vanhempi yksilö näyttää talven aikana kuolleen. Noinkohan mahtaa siis kukkia tänä vuonna.
Haluaisin kovasti olla suunnitelmallinen puutarhuri, mutta usein hetken huuma vie minut mukanaan. Tänä keväänä ja kesänä tuo huuma taitaa iskeä aika usein, sillä aivan naapuriimme on avattu uusi Multasormi-liike, jossa tulee käytyä vähän liian usein tarpeeseen nähden. no, ehkä puutarhanhidon on tarkoitus kasvattaa kärsivällisyyden lisäksi myös kiusausten vastustuskykyä.
Meillä kukassa kevätesikot, vuorenkilvet, helmililjat ja vielä jokusessa tulppaanissakin on kukka. Nyt odotan jo kehäkukan ja unikoiden nuppujen aukeamista "niitylläni" :)
VastaaPoistaLämmintä, puutarhan täyteistä viikonloppua sinulle :)
ps. unohda koko suunnitelmallisuus, niin on kivempaa ;)
Puutarhaliike naapurissa on todella vaarallinen juttu. :-)
VastaaPoistaMummo: onko teillä jo kehäkukat ja unikot nupulla? Ovatpas todella aikaisessa!
Mummo: Juu, suunnitelmallisuus joutaa kyllä romukoppaan täkyllä luonteella ;). Ja tykkäänhän myös gottage gardenista eikä sielläkään tarvitse värien olla just yks yhteen.
VastaaPoistapartsipuutarhuri: Vaarallista on, saa nähdä miten tässä villiintyy kesän edetessä.
voi virve, samalla aaltopituudella tosiaan... pitkällinen selvitykseni hävisi kun tuli päivitys...saat siis odottaa hetken ennen lisäkommenttia "nyt pääsi vaimo irti puutarhassa :)" -aiheesta ym.
VastaaPoistat. Puutarhaystävä
Juttu meni siis niin, että tässä viikonloppuna mopo pääsi vähän karkaamaan kun en enää kestänyt pihapiirimme havuasetelmaa, joka oli täysin epäsynkassa oman puutarhakuvan kanssa. Niinpä "suunnitelmallinen" tarhuri töistä tullessaan nousi autosta, otti lapion käteen ja kaivoi pari mitälie puolikorkeita havuja nyt olikaan ylös ja raahasi ne toiselle puolelle pihaa ja kaivoi pari kuoppaa soveliaampaan paikkaan, siihen löysi tiensä myös mustilanhortensia ja pari päivää myöhemmin loputkin kolme pallotuijaa toisesta paikkaa ja maalta pelastetut moneen kertaan jäniksen syömät pensasmustikat -oli ihan hyvä juurakko-. Niin valkokuusen ja sembramännyn sekä kolmen pienen rodonalun muodostama kotimetsikkö alkaa muotoutua, tarvittais vaan vähän enemmän kuin 4 ps havumultaa, jotka raatsin ostaa pensasmustikoille. Etupihan rodotkin ehkä siirtyvät vielä tuonne metsänalkuun. Niin ja kiviä, niitä pitää löytää ja erityisesti retkikivi, jonne pienet voivat mennä istuskelemaan retkelle. Havuryhmäämme ei tehdä vain katseltavaksi ja kierrettäväksi, sinne pitää päästä olemaan. Parhaita muistoja omasta lapsuudesta ovat puutarharetket mummun pihassa, eikä meilläkään tarvittu kuin viltti ja itse tehty voileipä kivaan retkeen omassa pihassa. Tämä on yksi hyvä esimerkki miten huono minä olen suunnittelemaan puutarhoja, onneksi omassa pihassa voi huoleti olla höpsö ja luovassa prosessissa kaivella kuoppia nurmikkoon etsiessään optimaalista ryhmittelyä. Toimintaa voisi kyllä kuvailla jotenkin tyyliin "ottaakaa tuo kiinni, taas se pääsi lapion kanssa irti ja siirtelee taimia ympäri pihaa". Pääasia kai on, että pysyy oman tontin puolella :)
VastaaPoistat. puutarhaystävä
Tänään kottikärryssä uutta kotia odotteli muutama sosialisoitu kotkansiipi ja vuorenkilpi, kotkansiivet asettuivat havuryhmän kuusiosastolle ja vuorenkilvet pihlajan alustalle, myös kärhö siirtyi pihlajan juurelle, josta sen olisi tarkoitus kasvaa runkoa pitkin. Minibudjetissa on se hyvä puoli, että joutuu tosissaan käyttämään luovuutta (ja sulkemaan silmänsä puutarhakaupassa) toteutuksessa. Lasten vinkki pyykinkuivaukseen: pyykkinarun voi hyvin virittää hyppynarusta keittiöön ja ripustaa siihen kaikki pyykit. Saa äitin liikuntaa hyppiessään narujen yli.
VastaaPoistat.puutarhaystävä