Toivoa on

että kevät ei ole saavuttamattomissa, vaikka pakkanen paukkuu nurkissa ja maan peittää hanki. Eilen postilaatikosta löytyi ensimmäinen siemenluettelo. Isoäidin kasvit ehätti ensimmäiseksi. Haaveilu alkoi heti. Ja siemenlaatikko pitäisi siivota. Haluaisin ostaa ihan oikean siemenlaatikon noiden parin pahvilaatikon tilalle, joissa siemenet nyt ovat.

Mennyttä ja vähän nykyistäkin kukintaa

Yksi vuodenkierto ikiomassa puutarhassa on nyt nähty. Sen kunniaksi kooste menneestä (ja osin vielä kestävästäkin) kukinnasta.

Talokirjan mukaan pihassamme kasvaa pihasyreeniä. No, mielestäni tämä on kyllä unkarinsyreeni. Olin aluksi olin hieman pettynyt, mutta kaunishan tämäkin on. Varsinkin naapurustossa, jossa sitä kasvaa laajoina aidanteina. Itse olen ajatellut perustaa muutaman pensaamme juurelle pionipenkin. Naapurustossa on tehty myös upea rungollinen puu tästä pensaasta.

Arovuokko on vallannut yhden kulman eteläpuolen kukkapenkistämme. Sillä on hurja leviämisvauhti. Pitänee alkaa kitkeä sitä kuin rikkaruohoja. Tämän kukkia odotin aukeavaksi innoissani. Niin odottivat myös omat ja muiden lapset. Alkujaankin nuppuja tuli vain puolenkymmentä ja niistä ihailtavaksi jäi 2. Toivottavasti kukkii runsaammin ensi vuonna. Tämä kohta kukkapenkkiä näyttää kovin tyhjältä, koska viime vuonna komeasti kukkineista syysleimuista vain yksi on jaksanut pinnistää jonkinlaisen varren esiin. Veiköhän ne pakkanen, tauti vai tukahduttiko vuokko? Jotain syyskesällä kukkivaa tuohon kohtaan on saatava.


Tässä kukkii pensashanhikki 'Sandved'. Sitä meilä on melko monta pensasta etupihalla paraatipaikalla. Kaipaavat joitain kasveja kumppanikseen. Vielä ei ole mitään ajatusta siitä mitä nuo kumppanit voisivat olla.
Rikkaruohottuneeseen kohtaan liuskekivien lähelle istutin tarha-ajuruohoa. Toivottavasti se leviää myös kivien väleihin.

Aion perustaa pienen yrttimaan, mutta en ole raskinut siirtää kukkivia jaloangervoita ja joitain angervopensaita, njoten ruohosipuli saa kukkia toistaiseksi ruukussa.

Meillä on samassa penkissä kahtakin päivänliljaa (Hemerocallis sp.). Molemmat ovat keltaisia, mutta tämä toinen on huomattavasti komeakukkaisempi ja suurempi. Kummastakaan ei ole olemassa mitään dokumenttia.

En erityisemmin pidä angervoista, koska ne tuovat aina mieleen kuntien ja kaupunkien massaistutukset. Meillä niitä nyt kuitenkin kasvaa ainakin kolmea eri lajia ripoteltuina sinne tänne, enkä ole niitä raskinut hävittääkään. Tässä rinneangervo (Spirea densiflora)


Muutostamme saakka pohdin mikä kumman ruma kasvi kasvaa kukkapenkissämme. Sen punertavat lehdet olivat pitkään ränsistyneen oloiset, ja kun sen seurana oli myöskin talven jäljiltä surkean näköistä valkohärkkiä (Cerastium tomentosum-ryhmä 'Silberteppich'), olin jo vähällä repiä kaiken ylös. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Eräällä kävelyretkellä Ainolanpuistossa Oulussa mysteerikasvi sai nimekseen rentoakankaali ja sitten kasvit alkoivat kukkia. Kaunis yhdistelmä, jota kuvani ei pysty toistamaan. Nyt täytyisi enää keksiä jotain kaunista kaveria niille, nykyiseen ryhmään kun en ole tyytyväinen.
Yksi angervoistamme on keijuangervo (Spirea japonica 'Little Princess'), joka tässä vasta aloitteleekukintaansa. Meinaavat raukat hukkua rikkarupohoihin aina välillä ruohonleikkuun viivästyessä.

Tämän kesän kukinnasta jäivät kuvaamatta ainakin jo aiemmin mainittu toinen päivänlilja, idänvirpiangervo, naapurista eksynyt maksaruoho, oranssi lilja, ketoneilikka ja tuoksukurjenpolvi ja alppikärhö. saattaa niitä olla muitakin.

Paljon oli jo tälle kesälle suunnitelmia puutarhan suhteen, mutta enimmäkseen ne ovat edelleen päässä. Jotain on tehty, mutta myös nautiskeltu, kuten kuvasta näkyy. Ellen sitten tässäkin mieti: "Voi puput, minkä teitte meidän kirsikkapuulle. Ja kyllä tähän jotain näkösuojaa pitäisi vähän saada. Tätä nurmikkoa on kyllä ihan liikaa." Tosin tuo kaikki näkyvä nurmikko ei suinkaan ole meidän tontin puolella :(.

Puutarhassa kukkii - osa 1

Puutarhassamme näyttää olevan melko vähän kevätkukkijoita. Siinä siis työsarkaa seuraavalle keväälle. Jännittävää tämä alkukesä, kun kukkapenkistä saattaa työntyä ylös jotain sellaista, mitä ei ole tiennyt siellä kasvavan.




Itse en viime syksynä aikeistani huolimatta saanut maahan yhtään sipulikasvia. Tämä valkoinen botaaninen krookus 'Miss vain' on kuitenkin pihamme ensimmäisiä kukkijoita. Kukinta vain kestää harmittavan lyhyen aikaa. Talokansiossa olevan pakkauspahvin mukaan näitä on istutettu 20, mutta näin niitä korkeintaan 10. Mihin lie parempiin suihin eksyneet loput sipuleista. Hiukan maasta pilkistävät myös liljakukkaisten tulppaanien lehdet. Niitä on näköjään ollut värisekoitus, joten nähtäväksi jää mitä on luvassa.



Olen hämilläni. Minulla on ollut aina (siis siitä saakka kun minulla ylipäätään on ollut puutarhaa koskevia mielipiteitä)vankka inho vuorenkilpiä (Bergenia)kohtaan. En siis pidä niistä. Meidän kukkapenkeissämme on niitä, paljon. Sanoin näytöllä käydessämme ja tasaisin väliajoin siitä saakka, että ne saavat lähtöpassit. Ainakin suurin osa niistä. Olin sitä mieltä ihan näihin päiviin saakka. Nyt, kun ne kukkivat -paljon komeammin kuin kuvassa vasta kukintaansa aloitteleva yksilö- olen alkanut sietää niitä. Ne tuovat mukavasti väriä pihaan, kun juuri mikään muu ei kuki. Niitä on niin paljon, että jonkun kukkavarren voi taittaa maljakkoonkin saakka. Siinäpä muuten vasta kestävä leikkokukka ja mielestäni maljakossa vielä kauniimpi kuin siellä kukkapenkissä. Mutta... tiedän, että alan inhota niitä taas heti kukinnan lakattua. Ne saavat pienen armonhetken punastuessaan syksyllä, mutta en halua katsella niitä rumaksi mustuneita vanhoja lehtiä, jotka peittävät maata vihreinä pysyneiden alla lumien sulaessa. Saapa nähdä millaiseen ratkaisuun tämä puutarhuri päätyy.



Orvokkeja piti saada jo toukokuun alussa, kun ajattelin, että tarvitaan jotain kukkivaa kylmän keskelle. No, sittenhän saatiinkin lämpöä. Tuossa orvokit vasta istutettuina, nyt ovat jo kovasti komistuneet ja täyttäneet ruukun.




Jos vuorenkilpiä ei lasketa, perennoista pihassamme kukkaan ehti ainakin tänä vuonna ensimmäiseksi tulikellukka (Geum coccineum). Ihan mukava kasvi, vaikka onkin värinsä puolesta vähän yksinäinen. Mitään samaan värimaailmaan kuuluvaa ei löydy samasta - eikä muistakaan- perennapenkeistä. Tämän kaveriksi samassa penkissä kukkaan pyrkii arovuokko (Anemone sylvestris), mutta ihan vielä ei ole sen aika. Arovuokko on levinnyt todella voimakkaasti, sitä pitää alkaa syksyllä tai ensi vuonna siirtämään, kitkemään ja lahjoittamaan kavereille.




Tuoreimpia hankintoja on tämä Oulujoen taimistolta ostettu kääpiöjapaninakileija (Aquilegia flabellata var.pumila 'Kuriliensis'). Samalta reissulta tarttui mukaan (suunnitellusti) alppikärhö ja siperiankärhö sekä ruohosipuli ja tuoksukurjenpolvi. Nuo kukat sen tekivät, sekoittivat pään ja hyppäsivät mukaan.

Jotenkin huvittavaa tämä, miten hyötykasviorientoitunut (joskin aina kukista pitänyt) tarhuri on oman pihan myötä hullaantunut. Mitä enemmän ja mitä sievempiä kukkia, sitä varmemmin niille aletaan etsiä paikkaa puutarhasta.



Viimeisimpänä kukkaan on puhjennut Purppuraomenapuu (Malus makamik). Erikoinen ja koristeellinen puu punertavanvihreine lehtineen ja ruusunpunaisine kukkineen. Tänä vuonna ainakin kukkia on paljon. Viime syksynä en muistaakseni nähnyt näissä hedelmiä kuitenkaan. Kukkivista puista meillä kasvaa myös kirsikka, mutta ihmettelen jos se saa kukkia tehtyä. Niin pahasti rusakot sen talvella söivät. Sinnikkäästi kuitenkin pieni puu yrittää vihertyä, joten katsotaan vielä että tokeneeko.

Ensi viikolla pitäisi kai taas vähän lämmetä, silloin saadaan varmaan kirjoitettua kukkijoista toinen osa.

Hyvä puutarhaviikonloppu

Tämä on ollut hyvä puutarhaviikonloppu. Olen
* kitkenyt
* jännittänyt mitä kukkapenkistä nousee
* istuttanut kasveja
* täyttänyt päätä puutarhaunelmilla
* käynyt taimistolla/puutarhalla
* käynyt Ainolanpuistossa ihailemassa omenapuiden kukintaa ja kasvihuoneen ihmeitä
* opettanut lapselle kasvien nimiä
* rakentanut lapsille oman pienen kukkapenkin
* kantanut multasäkkejä
* kylvänyt
...ainakin nyt näitä. Välillä yhdessä lasten ja miehen kanssa, välillä itsekseni samalla letkeää musiikkia kuunnellen.
Paljon paljon meillä on tekemistä, mutta hiljaa hyvää tulee. Yritän muistuttaa itselleni, että yksikään mahtava puutarha missä olen käynyt ei ole syntynyt yhdessä eikä edes kahdessa kesässä. Toiveita ja suunnitelmia puutarhan suhteen vain on niin paljon.

Muistoja viime keväältä

En ole vielä ottanut kuvia tämän kevään kylvöistä (eikä niitä vielä paljoa olekaan), mutta jossain vaiheessa viime kevättä keittiön pöydällä näytti tältä. Ensimmäistä kertaa kotioloissa pääsin kylvämään tomaatteja, sillä kunnostimme yhteistyössä mieheni vanhempien kanssa heidän pihallaan olevan vanhan muovihuoneen. Itse sain tosin olla lähinnä konsultin roolissa mahoineni.

Säilytimme rungot entisellään, uusimme muovit, vaihdoimme ja paransimme kasvualustaa, teimme hoitokäytävän puretun savupiipun tiilistä. Olimme hurjan tyytyväisiä lopputulokseen. Ja satoakin huoneesta saatiin, siitä kuvia myöhemmin.





Tänä vuonna avoappi on luvannut auttaa minua viljelylaatikoiden nikkaroinnissa. Pitäisi kai alkaa suunnittelemaan, vaikka lunta onkin vielä metritolkulla maassa.

Orastaa

Tämä puutarhaintoilu nimittäin. Posti toi taas tänään lisää siemeniä, viime vuotisia on vielä jäljellä ja ensimmäiset siemenet jo kylvettykin. Pääasiallisesti pidän tätä blogia oman muistin virkistykseksi, mutta onhan se mukavaa jos joku muukin täällä joskus piipahtaa ja löytää ideoita tai apua.

Olen ensimmäiseltä ammatiltani puutarhuri, mutten ole sitä ammattia koskaan varsinaisesti harjoittanut. Muutamina kesinä olen ollut palstaviljelijänä ja parvekkeella on aina kasvanut jotain.

Viime kesänä muutimme paritaloon ja saimme oman pienen pihan. Koska muutimme vasta elokuun alussa ollessani kahdeksannella kuulla raskaana, ei pihalle tullut tehtyä mitään ihmeempiä. Päässä kyllä muhii suunnitelmia myös kukkapenkkien ja koristekasvien suhteen, vaikka into keskittyykin paljon hyötykasveihin.

Harjoittelen pikku hiljaa tätä uutta blogiympäristöä ja palaan myöhemmin asiaan kuvien kera.