Puutarhahöperön keväthullutus

Nyt on taas se hetki keväästä, että tällä puutarhahöperöllä on mopo karkaamassa käsistä ihan justiinsa. Se alkaa ihan hiipimällä, kun blogikierroksen ajaksi tietokoneen viereen eksyy tussit ja paperia. Nimiä listataan ja suunnitelmaluonnoksia rustataan puolihuolimattomasti samalla blogeja selaten. Sitten sunnuntaiajelut alkavat suuntautua paikkoihin, joiden vieressä "sattuu" olemaan jokin puutarhamyymälä. Tässä vaiheessa ilmat yleensä hillitsevät höperöä ja ostoskoriin eksyy vain muutama orvokki orpoa terassia ilostuttamaan. (Ei nyt puhuta tässä mitään niistä siemenpusseista ja pikkutaimista ja sen sellaisista...)

Nyt ollaan vaiheessa, jossa oman puutarhan ja kahden alle kilometrin säteellä sijaitsevan puutarhamyymälän bermudankolmio houkutttelee höperöä pauloihinsa voimistuvalla imulla. Lisätään tähän yhtälöön hiukan ylimääräistä aikaa ja ehkä vähän rahaakin. Tietäähän sen miten siinä käy. Tai jos aihe on teille tuiki tuntematon, niin tässä maistiaisia eli otteita höperön suusta (en ole ihan 100% varma, etten ole oikeasti höpissyt itsekseni ääneen siellä hyllyjen välissä seilatessani....):

- " Oi, sinä viimeinen kanadamatsalea 'Violetta', tule kanssani kotiin ennen kuin joku muu sinut ehtii napata silmieni edestä. Tuleva istutuspaikkasihan on vasta ajatuksen tasolla tekeillä, mutta ei välitetä siitä nyt. "

- "Lähdenpä vähän pyörälenkille, ihan kuntoilumielessä. (Hieman pyöräilyä tähän väliin, rul rul) Aika hyvin tässä pyörän kanssakin saa kuljetettua tämän ruusuportin, maisemointikankaan ja kaksi taimikassillista pikkusydäntä, kotkansiipisaniaisia ja yrttejä."

Ja huomenna sitten Ruukin puutarhamessuille. Voihan nenä, en uskalla edes ajatella miten siellä käy...

Puutarhan ensimmäinen sato

Ensimmäistä kertaa päätin suhtautua positiivisesti pihamme pensaiden alla viihtyviin nokkosiin ja hyödyntää niitä heti keväästä alkaen. Sainkin saaliikseni lyhyessä ajassa litran nuoria nokkosen versoja.

Huuhtelin ja ryöppäsin nokkoset ja paistoin herkullisiksi nokkoslätyiksi. Hyvin maistuivat lapsillekin, vaikka etukäteen kauhistelivat nokkosten keräämistäni.

Muuttumisleikki, osa 1

Meillä on ollut pihassa häpeäpilkku. Alue, joka vuosi vuodelta on muuttunut rujomman näköiseksi. Ajan myötä siltä oppii ummistaman silmänsä, koska aikaa, energiaa tai intoa ei ole ollut tilanteen muuttamiseen. Ehkä sitä jopa lohduttautuu silä, etä kaikillahan näitä on. Vai onko?

Meidän pihassamme tällainen alue on ollut puuvajan takainen kompostinti- ja varastointialue. Se on pääsyt reuhahtamaan pihan rumistukseksi salakavalasti ja "huomaamatta", vaikka onkin aivan silmien alla. Aivan pikkulapsivuosina en varmastikaan edes juuri ajatelut koko aluetta, kunhan dumppasin sinne mitä milloinkin. Pari viime vuotta olen tiedostanut että asialle pitäisi tehdä jotain, mutta opiskelu on vaatinut veronsa, eikä mitään lievää yritystä kummempaa ole tapahtunut. Sääliksi käy naapureita, sillä vaikka alue on näennäisesti "piilossa", se tosisiassa resuisine näkymineen avautuu sekä naapurin että oman etupihamme suuntaan.

Tänä keväänä päätin ryhtyä toimeen, sillä ilmassa oli selvästi kanavoimatonta energiaa (opinnot loppusuoralla, mutta työelämä ei ole vielä imaissut mukaansa.

Lähtötilanne huhtikuun  puolivälissä oli jotakuinkin tällainen, paitsi että tässä kohtaa alueelta on jo jonkun verran kannettu pois kuivia oksia ja risuja:

Siellä jossain on hoitamaton puutarhajätteen kompostikehikko, ympäriltä löytyy sinne tänne nakeltuja kuivahtaneita kasveja, vanhoja joulukuusia, oksia, rikkaruohokasoja, rikkoontuneita pajukoreja ym. Huh, kylläpä hävettää.

Aloitin alueen kasvojenkohotuksen lajitteluoperaatiolla. Oksat pääsivät yhden pressun päälle ja toiselle pressulle päätyi puoliksi maatunutta tai maatumatonta kasvijätettä. Ihan mullaksi laskettavaa tavaraakin löytyi, joten sille virittelin vielä kolmannen pressun. Tila alkoi avartua ja siellä pääsi jo heilumaan haravan ja oksasaksienkin kanssa. Sireeniä ja tuoksuvatukkaa kuritin hieman oksia poistamalla. Ja nurkkaan ahdetut kaksi tuijaa kaivoin ylös. Toivottavasti lähtevät uudelleen kasvuun kesäkodin pihassa.

Tässä vaiheessa alkoi näyttää jo paremmalta. Kasoja ja tarvikkeita on vielä leviänään, mutta tila alkoi kuitenkin jo avartua.

Kävin ostamassa toisen kompostikehikon, jotta saan kaksivuotisen kompostoinnin toteutettua siististi. Nyt pitää vain miettiä mitä tehdä kaikelle tuolle tilalle, ettei se peity uudelleen rikkaruohoon ja epämääräiseen roinaan.