Olen aiemmin käynyt kerran Kristiinankaupungissa pikaisen pysähdyksen verran. Jo
tuolloin kaupunki jäi mieleeni mukavalla tunnelmallaan ja
kauneudellaan. Avoimiin Portteihinolen turhaan toivonut pääseväni jo
muutaman vuoden ajan. Nyt tuo toive viimein toteutui, kun viime kesäisen uuteen ammattiin valmistumisen kunniaksi pääsimme viimein toteuttamaan ystäväni kanssa puutarha-aiheisen retken. Lauantaiaamuna
suuntasimme autonnokan kohti etelää. Tiukkaa
itsekuria osoittaen ohitimme matkan varrella olleet mielenkiintoiset
puutarhakohteet ja porhalsimme pienin virkistystauoin kaikki 400 km,
jotta ehtisimme kunnolla kiertää kaupunkia jo iltapäivän ja
alkuillan. Johtuneeko kaupungin Citta Slow -statuksesta vai mistä, mutta tapahtumasta ja sinne kokoontuneesta väestä huolimatta tunnelma kaupungin kaduilla oli varsin leppoisa, ruuhkaton ja rauhallinen. Välillä vastaan tuli enemmän kissoja kuin ihmisiä.
Avoimiin pihoihin oli helppo löytää ohjelmalehtisen kartan sekä opaskylttien avulla. Osasta pihoissa omistajat olivat vastaanottamassa vieraita kun taas toisissa vieras sai omassa rauhassaan ihastella pihan tunnelmia. Monessa pihassa oli kahvila tai muuta oheisohjelmaa.
Vanhan pihlajan pihassa (Kohde 38/Liisukka Oksa) grammari soitti vanhaa sävelmää ja pyykit liehuivat leppeässä kesätuulessa. Pihassa oli kierrätyshenkeä ja mukavaa boheemia otetta.
Villa Christinan (Kohde 40/ Rita Backman) pihassa pääsi portaita pitkin ihailemaan kallliopuutarhaa.
Eräs mieleenpainuvimmista puutarhoista oli Tuula Stoltin (kohde 1) piha. Osittain tämä johtuu viehättävän emäntänsä lämpimästä vastaanotosta ja avoimesta kiinnostuksesta vierailijoita kohtaan. Emännältä riitti sana jokaiselle ja saimmekin kuulla tarinaa hänen värikkäästä elämästään. Mutta myös puutarha oli viehättävä. Kulkija yllättyi aina pienistä yllätyksistä, joita polun mutkan takaa paljastui. Itseasiassa puutarha lumosi niin, että kuvasin siellä vähemmän kuin olisi ehkä pitänyt.
Myös Annita Ödmanin piha (kohde 10) oli minulle mieluinen. Olen nuorempana itsekin harrastanut keramiikkaa ja harrastuksen uudelleen lämmittäminen on yksi unelmistani. Niinpä ihastelin mielelläni taiteilijan kädenjälkeä ja kekseliäisyyttä.
Maarit Juhalan ja Christer Sundellin puutarhassa hurmasi puutarhan lisäksi suloinen koiranpentu, joka ei kylläkään päässyt kuviin.
Kaptenskas Caféssa (kohde 20) olisi päässyt nauttimaan raparperipiirakasta viehättävässä pöydässä omenapuiden katveessa. Puun runkoon oli myös ripustettu elämänohje minun makuuni.
Hurmaannuin todellakin sekä kaupungista ja tapahtumasta. Voin vannoa palaavani ensi vuonna takaisin ja tällä kertaa kahdeksi yöksi, sillä nähtävää on runsaasti. Muutaman parannuskohteen kuitenkin löysin. Olisi mukavaa jos tarjolla olisi enemmän gluteenittomia vaihtoehtoja ja jos karttaan wc:ksi merkityt paikat olisivat auki tapahtuman loppuun eli klo 18 asti. Huomenna vielä lisää tapahtuman tunnelmia.