sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevät herätti horroksesta

Se on kevät taas! Se aika vuodesta jolloin tunnelmat ovat tämän tarhurin päässä kaksijakoiset. Toisaalta valo ja vettä tippuvat räystäät herättävät innon ja toivon puutarhailoista. Toisaalta taas tunnen kateutta eteläisiä puutarhaihmisiä kohtaan. Olen kotoisin Lounais-rannikolta, enkä yli 20 vuoden jälkeenkään ole sopeutunut siihen, että siellä haravoidaan pihoja ja nautitaan ensimmäisten kevätkukkien loistosta samaan aikaan kun oma takapihani on puolimetrisen hangen peitossa.

Joka vuosi toivo kuitenkin vie voiton kateudesta ja harmistuksesta. Päätin taas (vaihteeksi) kaivaa blogin unohduksistaan, siitä kiitos mm. Kukka&kaali-blogin Pauliinalle, joka jätti kivan kannustavan kommentin edelliseen postaukseeni. Blogien seuraaminen ja omien ajatusten kirjaaminen tuo puutarhailon lähemmäksi, vaikkei pihalla vielä juuri mitään voikaan tehdä. Uneksia kuitenkin voi. Eniten uneksin lisä-ajasta puutarhan hoitoon. Viime kevät ja alkukesä olivat aikataulullisesti tiukkoja, kun uuteen ammattiin valmistuminen johti välittömään työllistymiseen. Työpäivien jälkeen puhti oli vähissä eikä lomaakaan juuri ollut. Niinpä blogi ja jossain määrin puutarhakin jäi hunningolle. Tänäkään kesänä lomaa ei juuri ole, mutta jospa jaksamista kuitenkin olisi hiukan enemmän, kun kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä.

Lapsetkin ovat kasvaneet vuoden vanhemmiksi ja sietävät paremmin puutarhassa aikaansa kuluttavaa äitiä. Viime kesänä esikoinen nautti kovasti pensaiden leikkaamisesta ja isojen rikkaruohojen kitkemisestä. Nuorempi taas intoili itsekasvatetuista tomaateista ja parsakaaleista. Jännä nähdä mikä heidät tänä kesänä sytyttää. Esikoinen tutustuu kesän odotuksessaan viherkasvien maailmaan ja on hankkinut kaktuksen ja kärpäsloukun ( Dionaea muscipula). Toivon todella, että hän on perinyt ennemmin isänsä kukkien kasteluun liittyvät geenit, sillä itse olen siinä suhteessa toivoton. Lisäksi meille kevään aikana kotiutuva kani on innoittanut neidin suunnittelemaan sellaisten kasvien kylvöjä, joita kani voi sitten syödä.

Omat hankintani ovat olleet vielä varsin maltillisia. Olen hankkinut vain kylvöastioita ja muutamia siemeniä. Pian kuitenkin varmasti ollaan taas vaaran vyöhykkeellä, sillä löysin itseni tänään erinäisten puutarhaliikkeiden verkkosivuilta surffailemasta.




Ihanaa keväänodotusta kaikille lukijoille, jos olette jaksaneet odottaa horrostavan puutarhurin mietteitä !