Se on kevät taas!
Se aika vuodesta jolloin tunnelmat ovat tämän tarhurin päässä
kaksijakoiset. Toisaalta valo ja vettä tippuvat räystäät
herättävät innon ja toivon puutarhailoista. Toisaalta taas tunnen
kateutta eteläisiä puutarhaihmisiä kohtaan. Olen kotoisin
Lounais-rannikolta, enkä yli 20 vuoden jälkeenkään ole sopeutunut
siihen, että siellä haravoidaan pihoja ja nautitaan ensimmäisten
kevätkukkien loistosta samaan aikaan kun oma takapihani on
puolimetrisen hangen peitossa.
Joka vuosi toivo
kuitenkin vie voiton kateudesta ja harmistuksesta. Päätin taas
(vaihteeksi) kaivaa blogin unohduksistaan, siitä kiitos mm. Kukka&kaali-blogin Pauliinalle, joka jätti kivan kannustavan kommentin
edelliseen postaukseeni. Blogien seuraaminen ja omien ajatusten
kirjaaminen tuo puutarhailon lähemmäksi, vaikkei pihalla vielä
juuri mitään voikaan tehdä. Uneksia kuitenkin voi. Eniten uneksin
lisä-ajasta puutarhan hoitoon. Viime kevät ja alkukesä olivat
aikataulullisesti tiukkoja, kun uuteen ammattiin valmistuminen johti
välittömään työllistymiseen. Työpäivien jälkeen puhti oli
vähissä eikä lomaakaan juuri ollut. Niinpä blogi ja jossain
määrin puutarhakin jäi hunningolle. Tänäkään kesänä lomaa ei
juuri ole, mutta jospa jaksamista kuitenkin olisi hiukan enemmän,
kun kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä.
Lapsetkin ovat
kasvaneet vuoden vanhemmiksi ja sietävät paremmin puutarhassa
aikaansa kuluttavaa äitiä. Viime kesänä esikoinen nautti kovasti
pensaiden leikkaamisesta ja isojen rikkaruohojen kitkemisestä.
Nuorempi taas intoili itsekasvatetuista tomaateista ja
parsakaaleista. Jännä nähdä mikä heidät tänä kesänä
sytyttää. Esikoinen tutustuu kesän odotuksessaan viherkasvien
maailmaan ja on hankkinut kaktuksen ja kärpäsloukun ( Dionaea
muscipula). Toivon todella, että hän on perinyt ennemmin isänsä
kukkien kasteluun liittyvät geenit, sillä itse olen siinä
suhteessa toivoton. Lisäksi meille kevään aikana kotiutuva kani
on innoittanut neidin suunnittelemaan sellaisten kasvien kylvöjä,
joita kani voi sitten syödä.
Omat hankintani ovat
olleet vielä varsin maltillisia. Olen hankkinut vain kylvöastioita
ja muutamia siemeniä. Pian kuitenkin varmasti ollaan taas vaaran
vyöhykkeellä, sillä löysin itseni tänään erinäisten
puutarhaliikkeiden verkkosivuilta surffailemasta.
Ihanaa
keväänodotusta kaikille lukijoille, jos olette jaksaneet odottaa
horrostavan puutarhurin mietteitä !
Kevät tulee meille kaikille, oli siellä takapihalla lunta kuinka paljon hyvänsä. Blogitauot ovat ihan luvallisia ja välillä pakollisiakin. Kiva blogi ei unohdu, joten huoli pois.
VastaaPoistaKiitos :). Kyllä se usko kevään tuloon nyt auringon myötä pikku hiljaa löytyy.
PoistaKiva kun vierailit blogisssani, sillä huomasin, etten ollutkaan lukijasi. Nyt taas olen. Sähläsin kerran Bloggerin kanssa oikein urakalla ja siinä vaiheessa tapahtui jotain. Vieläkin Bloggerissa on jotain häikkää mulla, mutta en tiedä uskallanko koskea asetuksiin enää ;)
VastaaPoistaAurinkoista kevättä!
Tervetuloa takaisin! Minäkään en ole uskaltanut juuri mihinkään asetuksiin koskea, kun ei tiedä aina mitä tulee tehneeksi 😉.
PoistaTämä keväänodotus on kyllä ihanaa aikaa! Kasvukauden parhaat hetket ovat vielä edessäpäin ja mieli on täynnä haaveita ja suunnitelmia. Kiva, että kävit kommentoimassa blogissani, niin löysin tänne sinun blogiisi. Aurinkoista alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaTervetuloa! Kyllä kevät aina kutkuttelee kovasti ja vielä tosiaan parhaat ajat edessä. Täällä pohjoisemmassa on välillä vaikea pysyä perässä sitten kun kasvu oikein pääsee vauhtiin.
VastaaPoista