sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevät herätti horroksesta

Se on kevät taas! Se aika vuodesta jolloin tunnelmat ovat tämän tarhurin päässä kaksijakoiset. Toisaalta valo ja vettä tippuvat räystäät herättävät innon ja toivon puutarhailoista. Toisaalta taas tunnen kateutta eteläisiä puutarhaihmisiä kohtaan. Olen kotoisin Lounais-rannikolta, enkä yli 20 vuoden jälkeenkään ole sopeutunut siihen, että siellä haravoidaan pihoja ja nautitaan ensimmäisten kevätkukkien loistosta samaan aikaan kun oma takapihani on puolimetrisen hangen peitossa.

Joka vuosi toivo kuitenkin vie voiton kateudesta ja harmistuksesta. Päätin taas (vaihteeksi) kaivaa blogin unohduksistaan, siitä kiitos mm. Kukka&kaali-blogin Pauliinalle, joka jätti kivan kannustavan kommentin edelliseen postaukseeni. Blogien seuraaminen ja omien ajatusten kirjaaminen tuo puutarhailon lähemmäksi, vaikkei pihalla vielä juuri mitään voikaan tehdä. Uneksia kuitenkin voi. Eniten uneksin lisä-ajasta puutarhan hoitoon. Viime kevät ja alkukesä olivat aikataulullisesti tiukkoja, kun uuteen ammattiin valmistuminen johti välittömään työllistymiseen. Työpäivien jälkeen puhti oli vähissä eikä lomaakaan juuri ollut. Niinpä blogi ja jossain määrin puutarhakin jäi hunningolle. Tänäkään kesänä lomaa ei juuri ole, mutta jospa jaksamista kuitenkin olisi hiukan enemmän, kun kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä.

Lapsetkin ovat kasvaneet vuoden vanhemmiksi ja sietävät paremmin puutarhassa aikaansa kuluttavaa äitiä. Viime kesänä esikoinen nautti kovasti pensaiden leikkaamisesta ja isojen rikkaruohojen kitkemisestä. Nuorempi taas intoili itsekasvatetuista tomaateista ja parsakaaleista. Jännä nähdä mikä heidät tänä kesänä sytyttää. Esikoinen tutustuu kesän odotuksessaan viherkasvien maailmaan ja on hankkinut kaktuksen ja kärpäsloukun ( Dionaea muscipula). Toivon todella, että hän on perinyt ennemmin isänsä kukkien kasteluun liittyvät geenit, sillä itse olen siinä suhteessa toivoton. Lisäksi meille kevään aikana kotiutuva kani on innoittanut neidin suunnittelemaan sellaisten kasvien kylvöjä, joita kani voi sitten syödä.

Omat hankintani ovat olleet vielä varsin maltillisia. Olen hankkinut vain kylvöastioita ja muutamia siemeniä. Pian kuitenkin varmasti ollaan taas vaaran vyöhykkeellä, sillä löysin itseni tänään erinäisten puutarhaliikkeiden verkkosivuilta surffailemasta.




Ihanaa keväänodotusta kaikille lukijoille, jos olette jaksaneet odottaa horrostavan puutarhurin mietteitä !

6 kommenttia:

  1. Kevät tulee meille kaikille, oli siellä takapihalla lunta kuinka paljon hyvänsä. Blogitauot ovat ihan luvallisia ja välillä pakollisiakin. Kiva blogi ei unohdu, joten huoli pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Kyllä se usko kevään tuloon nyt auringon myötä pikku hiljaa löytyy.

      Poista
  2. Kiva kun vierailit blogisssani, sillä huomasin, etten ollutkaan lukijasi. Nyt taas olen. Sähläsin kerran Bloggerin kanssa oikein urakalla ja siinä vaiheessa tapahtui jotain. Vieläkin Bloggerissa on jotain häikkää mulla, mutta en tiedä uskallanko koskea asetuksiin enää ;)

    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa takaisin! Minäkään en ole uskaltanut juuri mihinkään asetuksiin koskea, kun ei tiedä aina mitä tulee tehneeksi 😉.

      Poista
  3. Tämä keväänodotus on kyllä ihanaa aikaa! Kasvukauden parhaat hetket ovat vielä edessäpäin ja mieli on täynnä haaveita ja suunnitelmia. Kiva, että kävit kommentoimassa blogissani, niin löysin tänne sinun blogiisi. Aurinkoista alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa! Kyllä kevät aina kutkuttelee kovasti ja vielä tosiaan parhaat ajat edessä. Täällä pohjoisemmassa on välillä vaikea pysyä perässä sitten kun kasvu oikein pääsee vauhtiin.

    VastaaPoista