Eihän tästäkään
vuodesta näemmä tullut vielä ajattelemaani puutarha- ja
blogivuotta. Alku näytti lupaavalta, kun huhti-kesäkuussa sain
postattua useamman kerran. Kesällä sitä ei taas tietokoneelle
tullut istuttua, vaikka asiaakin ehkä olisi ollut. Pitänee olla
itselleen armollinen ja tunnustaa se, että uudessa ammatissa ja
uudessa työpaikassa totuttelu ottaa näemmä aikaa aika lailla
vuoden verran. Ainakin itselläni tuo totuttelu vaati veronsa niin
vapaa-ajan harrasteiden kuin sosiaalisten suhteidenkin suhteen. Toki
vuoteen mahtui paljon mukavia ja hauskoja hetkiä ja sattumuksia.
Pääsiäisenä perheemme kasvoi pupusella, toukokuussa hankin
itselleni uuden kameran ja kesällä minulla oli jopa lomaakin
parisen viikkoa. Puutarhassakin tapahtui toki koko ajan jotain
pientä, mutta jos minun pitäisi valita mennyttä vuotta kuvaava
sana, se olisi keskeneräisyys. Meillä syntyi puolikkaita
kukkapenkkejä, puolet uusista valopylväistä jäi pystyttämättä
ja osa sadostakin keräämättä. Lomaa vietimme perhekohteista ja
luonnosta nauttien. Kovin montaa puutarhaa matkareitille ei osunut,
ellei erillistä Kristiinankaupungin matkaa lasketa.
Huhtikuussa
ihastelin magnoliaa ja pupuvauvaa
Toukokuussa
kärsivällisyyttäni koeteltiin, mutta yritin nauttia pienistä
kevätkukkijoista
Kesäkuussa
rakastamani purppuraomenapuu ’Makamik’ kukki ja matkasin ystävän
kanssa Kristiinankaupunkiin, jossa kesä oli paljon meitä
pidemmällä. Purppuraomenapuun alla kevätpuutarha jatkoi rakentumistaan. Meillä ei ole kirsikkapuita, mutta saimme hieman
maistiaisia siitä, miltä hanami voisi näyttää ja tuntua.
Tytärtäni se innoitti taiteilemaan.
Heinäkuussa
nautimme lämpimistä keleistä Turussa. Sieltä voisin kirjoitella
muutamasta mukavasta kohteesta tulevaa kesää ajatellen. Hirvensalon
laskettelumäen huipulta on komeat maisemat kohti kaupunkia.
Kotiinpalatessa lämpöä riitti täällä pohjoisemmassakin.
Äimäraution siirtolapuutarhan avoimissa ovissa päätin viimein
tulevana kesänä kylvää hamstraamani unikon siemenet.
Elokuussa työhön
palaajan mieltä piristi mm. daalian kukinta. Kesän aikana nähdyt
puutarhaideat alkoivat myös pikkuhiljaa siirtyä sovelluksina omaan
puutarhaan. Huomasin rakastuneeni makaruohoihin, matkailu näemmä
avartaa :) .
Syys-, loka- ja
marraskuu menivätkin sitten lähinnä luontoretkeilyn pauloissa.
Joulukuussa
nautittiin potkurikeleistä ja joulukukista. Niistä ehtii onneksi
porista vielä loppiaiseen asti.
Uuden vuoden
lupauksena aion jatkaa blogin kirjoittamista ja kertoa teille lisää
Kristiinankaupungista, Kuralan kylämäestä sekä tietysti tulevan
kesän suunnitelmista. Toivottavasti tämä lupaus pitää. Nyt
ainakin oli hauska selata vuoden aikana otettuja kuvia ja kirjoitella
niistä.
Onnellista uutta
vuotta 2018!
