sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Keväästä kesään ja uuden kesän odotusta

Kevät tuntui ensin odotuttavan itseään täällä pohjoisemmassa Suomessa. Sitten se tuli vauhdilla ja hetken oli jo varsin kesäistäkin. Nyt on taas ollut viileämpää jaksoa, mutta toiveita kesän uudelleen lämpiämisestä toki on. Kylmempien kelien aikana oli minullakin viimein aikaa ja intoa tyhjentää kameralle tallentuneita otoksia tietokoneelle ja avata sanainen arkkuni.

Kevään ensi kukkija on puutarhassamme ollut jo vuosia valkoinen krookus. Sitä on seurannut purppuraomenapuiden kukinta, joka onkin lempiasioitani puutarhamme keväässä. Olen kuitenkin halunnut näiden kukkijoiden seuraksi jotain lisää ja pikku hiljaa rakentanut ns. kevätpenkkiä. Varsinkin viime kesänä ostin yhtä sun toista penkkiin stutettavaksi. Tänä keväänä sain jo mukavasti palkintoa näistä istutushommista.

Alkukeväästä ei vielä näytä kovin lupaavalta...


Mutta pikku hiljaa kevät etenee ja pidot paranee...


Koko ajan rehevöityy ja rehevöityy...


Kunnes purppuraomenapuu 'Makamik'n alla alkaa olla jo kaipaamaani "niittytunnelmaa"


Ensimmäisenä kukkaan ehti todellinen yllätäjä, sillä puutarhurilla ei ollut mitään muistikuvaa näiden kevätkurjenmiekkojen istuttamisesta.


Sinertävä teema jatkui sinivuokon ja kevätkiurunkannuksen myötä.





Näiden jälkeen alkoi väriskaala siirtyä keltaisen kautta kohti vaaleanpunaista esikoiden nostaessa päätään...


Suikeroesikko



Kevätesikko




 Palloesikko



Railinesikko



Ja vanhaa Kalantilaista kantaa oleva esikko.

Seuraavaksi väri-iloitteluun liittyivät itse purppuraomenapuu 'Makamik', jonka hellekausi pian haalisti ennenkuulumattoman vaaleaksi,



sekä kääpiöjapaninakileija, kääpiökurjenmiekka ja siperianunikko tulppaania unohtamatta.








Tämän niin sanotun kevätpenkin täydennykseksi ostin tänäkin vuonna Ruukin puutarhamessuilta ainakin muutaman esikon, joten ensi keväänä luvassa on vielä hieman monimuotoisempaa kukintaa.

Olen viime aikoina saanut kuulla vanhemmalta tyttäreltäni, että meillä on vain piha eikä oikeaa puutarhaa. Niinhän se on, että olen viime vuodet lähinnä ylläpitänyt pihaa ja pienen pieninä palasina yritän luoda siitä oman näköistä unelmapuutarhaa. Yksi osa unelmaa ovat olleet tuon kevätpenkin lisäksi rodot ja atsaleat. 

Niinpä kevätpenkin vieressä onkin istutusalue, jossa pikkuhavujen seurana kasvaa nyt kaksi atsaleaa ja hieman sipulikukkia. Ehkä tulevaisuudessa teema tästä vielä laajenee. Atsaleoista kukkii vasta tänä vuonna ostettu revontuliatsalea 'Rosy lights'. Viime vuonna istutettu puistoatsalea (joko Adalmiina tai Tarleena, puutarhurin muisti pettää) otti hitaan lähdön, mutta on tehnyt mukavasti lehteä ja oikein toiveikas puutarhuri voi nähdä pienen pienet kukkanuputkin.





Nämä tulppaanit tekevät jostain syystä pieniä lisäkukkia varteen. Liekö lajikeominaisuus, vai johtuuko rodomullasta...



Ukkolaukat alkavat availla nuppujaan.



Naapurustossamme kaadettiin suuria mäntyjä ja tämä puutarhahöperö kiirehti ämpärit käsissä kysymään saako kerätä kävyt parempaan talteen. Niinpä penkki sai käpykatteen.

Huomenna suuntaan taas puutarharetkelle Oulun puutarhayhdistyksen kanssa, mitähän kiusauksia sieltä löytyykään.





4 kommenttia:

  1. Kaunista kukintaa. Sinulla on paljon erilaisia esikoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, seikkoihin on tullut pienimuotoinen hurahdus. Tänäkin keväänä olen ostanut muutamia lisää. Saapa nähdä mitkä pärjäävät ja mitkä jäävät lyhytaikaiseksi iloksi.

      Poista
  2. Tuo käpykate kiinnostaa... Näin sellaisen kerran asuntomessuilla ja tykästyin heti. Aloin kuitenkin miettiä, josko kukkapenkistä alkaisi versoa oikea männikkö. Minkälaisia kokemuksia sinulla on? Käpyjä meidän tontilla kyllä riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei ole kokemusta, kun vasta tänä keväänä nuo tuohon penkkiin nakkelin. Toivottavasti taimettuminen pysyy aisoissa. Meillä tuppaa koivun ja koristeomenapuun siementaimia puskemaan sieltä täältä, mutta onneksi ne on helppo pieninä nyppiä pois.

      Poista