Kevät!

Ah, aurinko! Kevät saa minut unohtamaan vastuullisuuden. Sen varjolla säntään juoksujalkaa läheiseen puutarhamyymälään, jossa avaan kukkaronnyörini apposelleen. Ainahan tarvitaan vielä lisää verenpisaran ja pelargonin taimia ja joku siemenpussi. Ja juuri nyt on se kevät, kun kasvatan itse daaliat. Lasten kottikärryt pääsevät mukaan jottei äidin omatunto soimaisi niin paljoa puutarhanhoitoon kuluvasta ajasta kun lapset osallistuvat hommiin.

Tänään minua ei saanut pysymään sisällä edes viimeistelyä odottava opinnäytetyö ja opiskelijakaverin kehotus sulkea sälekaihtimet houkutusten välttämiseksi. Mies sopeutuu tilanteeseen pitkän yhteiselon tuomalla kokemuksella ilman valmistelevia keskusteluja. Sanaton sopimus saa kalat paistumaan pannulla perheen ruuaksi minun heiluessani pensassaksien kanssa pihamaalla.

Kohensin marjapensaat, leikkasin angervoja matalaksi, kehitin suunnitelmia tulevaksi kesäksi ja yksinkertaisesti nautin siitä, että pihamaalla tarkenee juoda kahvikupillisen. Jäljellä olevat lumilämpäreet saa suodatettua pois näkökentästään ja ensimmäiset narsissien lehden kärjet ovat näkyvissä. Tervetuloa kauan odotettu ystäväni kevät!