Rakastuin
viime kesänä Kristiinankaupunkiin, niin kuin täältä voitte lukea. Tarkoitukseni oli tuolloin myös jatkaa reissusta
tarinointia, mutta enpä sitten saanutkaan aikaiseksi. Nyt, kun
uuteen reissuun samaan miljööseen on enää pari päivää, voisin
viritellä vähän tunnelmaa.
Yövyimme
kaupungin ulkopuolelta vuokraamassamme pienessä sievässä
mummonmökissä, jonka tynnyrisaunassa sai mukavat löylyt. Lyhyen
kävelymatkan päässä virtasi joki, kuten mökin nimestäkin
saattoi päätellä.
Sunnuntaiaamuna
lähdimme ajelemaan taas kohti Kristiinankaupunkia ja kävimme
matkalla Lapväärtissä kahdessa kohteessa. Ensimmäisenä reitille
osui Maatilamatkailu Wanha Tupa, jossa rakennusten ihailun lisäksi söimme herkulliset vohvelit.
Minulla on kotona isoäitini peruja sama ryijy. Hirsiseinää vasten kuitenkin jotenkin levollisempi kuin nykyaikaisessa talossa.
Seuraava paikka oli Högnäs Farmin. Tämän maatilan yhteydessä toimii kotieläinpiha ja emäntä opiskeli muistaakeni puutarha-alaa, joka näkyi pihan kasveissa ja
pihaprojekteissa. Tämä kohde on mukana myös tämän vuodentapahtumassa.
Tänä
vuonna majoitun aivan keskellä kaupunkia ja yhden yön sijaan viivyn
kaksi yötä. Kohteita näyttää olevan kymmenisen vähemmän kuin
viime vuonna,mutta toisaalta nautin juuri siitä, että minulla on
rauhassa aikaa kierrellä ja ihmetellä. Tänä vuonna aion
puutarhojen lisäksi kiertää kaupunkia kummituskävelyn merkeissä,
huu!
Ja mikäli pihoja kierrellessä rikkoo kenkänsä,niin kuin minä viime vuonna, ei kannata huolestua. Löysin kaupungista vallan oivan kenkäkaupan josta lähdin ulos monta paria rikkaampana. Olen koko vuoden tassutellut töissä hehkuvan pinkeissä matkamuistokengissäni.
Valokuvista sen huomaa, miten erilaisia keväät ja alkukesät ovat. Viime vuonna minua odotti palatessani tällainen kukkarunsaus.
Tänä vuonna koristeomenapuun kukinta on jo hyvän aikaa sitten loppunut. Mikähän kasvi minut yllättää tänä vuonna kotiin tullessa....
Huomaako että odotan reissua jo innoissani?