Missä muruseni on?

Okei, Jenni Vartiainen laulaa olletikin ihan jostain muusta kuin keväästä, mutta otsikko kirjoittautui kevättä kaipaavan puutarhurin koneelle sen soidessa radiosta.
Kevättä ihan todellakin on ikävä, kun pakkanen pysyttelee jo toista viikkoa -20 ja -30 asteen välillä ja lunta on tontilla enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Puutarhurin mielen lisäksi pakkanen raastaa kuopuksen ihoa, eikä öisin nuku melkein kukaan. No, yön unettomina tunteina voi tehdä puutarhasuunitelmia ja saada yllättäviä visioita. Päivällä sitten tarhuri kulkee pää kukkasilla täytetyissä päiväunissa ja silmäilee puolella silmällä puutarhalehtiä ja kirjoja. En oikein osaa päättää auttaako vai pahentaako ylenpalttinen puutarhaunelmointi tilannetta.

Viime vuonna ehdottomasti koukuttavin puutarhakirja oli Vivian Russellin 'Monet'n puutarha; vuodenajat Givernyssä'. Olen jo aiemmin haaveillut käyväni tuossa puutarhassa, mutta tätä nykyä sinne on IHAN PAKKO päästä joskus. Pitäisi kai vain muuttaa sinne lähimaille vähintään puoleksi vuodeksi, että näkisi kaiken mitä haluaisi. En nimittäin osaa päättää minkä vaiheen puutarhan kukoistuksesta haluaisin kaikkein mieluiten nähdä.

Kirjan kuvituksesta on muutama näky jäänyt lähtemättömästi pönöttämään takaraivoon. Vaaleanpunaisten tulppanien ja lemmikkien yhdistelmä vaatii päästä joskus perustettavan pionipenkin etualalle. En edes pidä vaaleanpunaisesta, mutta se näyttää hiipivän salakavalasti puutarhaani. Toiseksi meillä kasvatetaan tänä kesänä krasseja, jotka istutetaan pihatien varteen, jossa ne saavat kasvaa pitkin maanpintaa muuttaen tylsän piikkisuoran asfalttitien edes jonkinnäköiseksi imitaatioksi houkuttelevasti mutkittelevasta pihapolusta. Givernyssä Grand Allee on toki myös suora ja linjaa vielä korostetaan rivillä kaariportteja, mutta ihan sellaisesta sisääntulosta en sentään haaveile.

Tälle vuodelle ei ole vielä löytynyt ihan niin kolahtavaa inspiraatiokirjaa, mutta olen hullaantunut netin cottage garden-sivustoista. Tämä johtunee siitä, että mahdollisesti voisin luoda jotain tuon tyylin inspiroimaa ns. kakkospihalle tänä kesänä. ´(Millähän ajalla, voisi joku kysyä.)

Piti kaivaa lohdutukseksi muutama kuva muutamasta viime kesän loppupään kukkijasta, koska niitähän ei täällä blogissa nähtykään.



Tämän tädykkeen tarkka laji ja lajike on jäänyt minulle vielä arvoitukseksi. Kaunis se kuitenkin on ja sopii hyvin yhteen kirjokuunliljan (Hosta undulata) kanssa. Tämä takapihamme kukkapenkki kaipaa vielä jäsennystä, varsinkin kun sinne tuli lykättyä viime kesänä muutamia heräteostoksia.



Tässä on ehdottomasti kesän uutterin kukkija, kunhan muisti kastella tarpeeksi ja nyppiä kuihtuneita kukkia pois. Mutta sitähän pitää tehdä lähes kaikkien kesäkukkien kanssa. Eli apinankukkahan (Mimulus) se siinä. Sain omani anopilta, joka talvettaa ne kellarissa. Tämä jäi minulta syksyllä ulos kukkapenkkiin, joten taitaa olla mennyttä kalua. Onneksi anoppilassa on tätä paljon , joten eiköhän sieltä kotiudu taas uusi alku tänä kesänä. Exotic gardenin siemenluetteloa selaillessa alkoi kyllä tehdä mieli kokeilla tarha-apinankukkaa 'Magic White Flame'. Ovat niin mukavia kun pärjäävät myös vähän varjoisammalla puolella.



Samassa penkissä valkoisen tädykkeen kanssa kasvaa myös päivänliljoja (Hemerocallis). Oikeastaan niitä on kaksi erilaista, toinen pienempi ja sirompi ja toinen suurempi ja tukevampi. Ne myös kukkivat hieman eri aikaan. Näiden tarkoista lajeista ja lajikkeista minulla ei ole tietoa, koska ne ovat talon aiemman omistajan istuttamia.