Floralia 2017

Viileät kevätsäät ja työkiireet ovat pitäneet blogin pari viikkoa hiljaisena. Kaikkea pientä on kyllä tapahtunut, mutta niistä ei ole riittänyt blogipostaukseksi saakka, ainakaan vielä. Sisällä olen esikasvattanut daalioita ja myöhäiskylvettyjä tomaatteja ja kesäkukkia. Muutaman pelargonian taimenkin innostuin tilaamaan postitse. ’

Vappuviikonloppuna lensimme mieheni kanssa Helsinkiin nauttimaan kauan odotetusta konsertista. Jo kymmenen vuotta sitten meillä oli hankittuna liput Andrea Bocellin keikalle, mutta jouduin juuri konsertin alla leikkaukseen ja konsertti jäi haaveeksi. Nyt sitten tuo haave päästiin toteuttamaan. Olin ajatellut vierailla seuraavana päivänä Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa, mutta vaakasuunnassa kovan tuulen mukana lentänyt vesi ja räntä saivat meidät kuitenkin suuntaamaan kulkumme sisätiloihin eli Ateneumiin. Kaunis paikka sekin ja vanhojen tuttujen maalausten lisäksi löytyy aina jotain uutta katseltavaa.

Tänään tuo Ateneumin vierailu linkittyi oivallisesti puutarhamenoihin, sillä paikallisen puutarha-alan oppilaitoksen järjestämä Floralia -puutarhanäyttely oli saanut tänä vuonna innoituksensa Suomen kultakauden taiteesta. Kyseessä on mukava pieni näytely, jota olen itsekin pari vuosikymmentä sitten ollut opiskelijana toteuttamassa. Näyttelyhallin valaistuksessa tulin kyllä tuskallisen tietoiseksi sekä vajavaisesta kuvauskalustostani että -taidoistani. Siinä taitaa olla seuraavaksi kehittämisen paikka. Kameraostoksille ja kuvausoppiin tulee varmasti hakeuduttua, jos bloggausinto pysyy yllä. Jaan kuitenkin näistä puutteista huolimatta kanssanne joitakin makupaloja näyttelystä.

Heti halliin astuessa huomasi, että tarjolla on peruspuutarhamessuista poikkeavaakin miljöötä. Vieraita vastaanotti tämä hahmo:

tällaisessa miljöössä

Ensimmäisellä luurangolla oli myös kohtalotoveri.

Kyseessä oli Hugo Simbergin Kuoleman puutarha -teoksen innoittama osasto.

Kuoleman puutarhasta astuttiin Rudolf Koivun paratiisiin, joka olikin satumaisen valoisa ja värikylläinen kaiken tummuuden jälkeen.

Virrassa kylpi Akseli Gallen-Kallelan Ad astra -teoksen innoittamana neito ja kultainen paviljonki oli saanut innoituksensa saman taiteilijan Aino- taru triptyyksistä.

Lopuksi löysin vielä luonnonmateriaaleista toteutetun Liekki -ryijynkin, jonka olemassaoloa en edes muistanut ensimmäisen katselukierroksen aikana.

Koulun alueella on myös kokoelmakasvihuone, jossa pääsee ihastelemaan isoja kasveja eri maailmankolkista. Sinne teemme oman kurkistuksen lähipäivinä.

Vaikka muutama lumihiutalekin yritti tipahdella alas taivaalta, uskaltauduin silti hieman taimiostoksillekin. Kevätpenkkini kaipaa täydennystä, joten ostin Nuojuan yrttitilan standiltä violettia kevätesikkoa, pystykiurunkannusta ja sinivuokkoa. Parin viikon päästä epäilemättä asioin samaisen pariskunnan kanssa uudemman kerran, kun suuntaan Ruukkiin puutarhamessuille. Näistä kasveista lisää myöhemmin, kun postaan erikseen kevätpenkistä.