Meillä on ollut pihassa häpeäpilkku. Alue, joka vuosi vuodelta on muuttunut rujomman näköiseksi. Ajan myötä siltä oppii ummistaman silmänsä, koska aikaa, energiaa tai intoa ei ole ollut tilanteen muuttamiseen. Ehkä sitä jopa lohduttautuu silä, etä kaikillahan näitä on. Vai onko?
Meidän pihassamme tällainen alue on ollut puuvajan takainen kompostinti- ja varastointialue. Se on pääsyt reuhahtamaan pihan rumistukseksi salakavalasti ja "huomaamatta", vaikka onkin aivan silmien alla. Aivan pikkulapsivuosina en varmastikaan edes juuri ajatelut koko aluetta, kunhan dumppasin sinne mitä milloinkin. Pari viime vuotta olen tiedostanut että asialle pitäisi tehdä jotain, mutta opiskelu on vaatinut veronsa, eikä mitään lievää yritystä kummempaa ole tapahtunut. Sääliksi käy naapureita, sillä vaikka alue on näennäisesti "piilossa", se tosisiassa resuisine näkymineen avautuu sekä naapurin että oman etupihamme suuntaan.
Tänä keväänä päätin ryhtyä toimeen, sillä ilmassa oli selvästi kanavoimatonta energiaa (opinnot loppusuoralla, mutta työelämä ei ole vielä imaissut mukaansa.
Lähtötilanne huhtikuun puolivälissä oli jotakuinkin tällainen, paitsi että tässä kohtaa alueelta on jo jonkun verran kannettu pois kuivia oksia ja risuja:
Siellä jossain on hoitamaton puutarhajätteen kompostikehikko, ympäriltä löytyy sinne tänne nakeltuja kuivahtaneita kasveja, vanhoja joulukuusia, oksia, rikkaruohokasoja, rikkoontuneita pajukoreja ym. Huh, kylläpä hävettää.
Aloitin alueen kasvojenkohotuksen lajitteluoperaatiolla. Oksat pääsivät yhden pressun päälle ja toiselle pressulle päätyi puoliksi maatunutta tai maatumatonta kasvijätettä. Ihan mullaksi laskettavaa tavaraakin löytyi, joten sille virittelin vielä kolmannen pressun. Tila alkoi avartua ja siellä pääsi jo heilumaan haravan ja oksasaksienkin kanssa. Sireeniä ja tuoksuvatukkaa kuritin hieman oksia poistamalla. Ja nurkkaan ahdetut kaksi tuijaa kaivoin ylös. Toivottavasti lähtevät uudelleen kasvuun kesäkodin pihassa.
Tässä vaiheessa alkoi näyttää jo paremmalta. Kasoja ja tarvikkeita on vielä leviänään, mutta tila alkoi kuitenkin jo avartua.
Kävin ostamassa toisen kompostikehikon, jotta saan kaksivuotisen kompostoinnin toteutettua siististi. Nyt pitää vain miettiä mitä tehdä kaikelle tuolle tilalle, ettei se peity uudelleen rikkaruohoon ja epämääräiseen roinaan.
Puutarhaihmettelyä paritalopihalla ja hyötykasvien viljelyä laatikoissa ja muovihuoneessa V-vyöhykkeellä. Jossain vaiheessa tunnelmia myös kesäkodin pihasta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhatyöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhatyöt. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 15. toukokuuta 2016
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Pinoja, kasoja ja pieniä alkuja
Kaksi viikonloppua on puutarha- ja pihaelämäni koostunut erilaisten pinojen ja kasojen tekemisestä. Kuulostaa äkkiseltään tylsältä ja kovin harmaalta, mutta toisaalta näissä hommissa näkee välittömästi sen, mitä on saanut aikaan.
Appivanhempien luona olimme viime viikonloppuna puusavotassa. Kelpaa talven tuiskuissa sytyttää tuli takkaan ja suunnitella tulevaa puutarhakesää.
Olen useamman vuoden ajan vastannut appivanhempien pihan vadelmapensaiden leikkaamisesta. Melkoinen risusavotta se oli taas tänäkin vuonna, mutta on aina palkitsevaa katsoa "hengittävää" vadelmikkoa.
Appivanhempien naapurissa olevan tulevan kesäkodin pihassakin ehdin käydä kääntymässä. Kovin vähän siellä vielä oli katseltavaa. Raparperi ja ruohosipuli sentään hiukan olivat nostaneet päätään esiin.

Omassa pihassa on myös syntynyt kasoja sinne tänne. Kompostinurkkauksen kunnostuksesta kirjoitan myöhemmin projektin edetessä. Pensaiden leikkausta on ollut myös kotipihassa ja tänään kasoihin päätyi kukkapenkkien kuivuneet kukkavarret ja lehdet.
Nyt vain odotellaan ja unelmoidaan tulevasta kukkaloistosta. Ensimmäisen krookuksen kukan löysin tänään. Se kasvoi aivan "väärässä" paikassa. En olisi osannut etsiä sitä sieltä, mutta onneksi sattumalta osui silmääni. Tulin ninittäin oikein iloiseksi. Jospa huomenna saisin napattua sitä kuvankin.
Iloista vappua!
Appivanhempien luona olimme viime viikonloppuna puusavotassa. Kelpaa talven tuiskuissa sytyttää tuli takkaan ja suunnitella tulevaa puutarhakesää.
Olen useamman vuoden ajan vastannut appivanhempien pihan vadelmapensaiden leikkaamisesta. Melkoinen risusavotta se oli taas tänäkin vuonna, mutta on aina palkitsevaa katsoa "hengittävää" vadelmikkoa.

Omassa pihassa on myös syntynyt kasoja sinne tänne. Kompostinurkkauksen kunnostuksesta kirjoitan myöhemmin projektin edetessä. Pensaiden leikkausta on ollut myös kotipihassa ja tänään kasoihin päätyi kukkapenkkien kuivuneet kukkavarret ja lehdet.
Nyt vain odotellaan ja unelmoidaan tulevasta kukkaloistosta. Ensimmäisen krookuksen kukan löysin tänään. Se kasvoi aivan "väärässä" paikassa. En olisi osannut etsiä sitä sieltä, mutta onneksi sattumalta osui silmääni. Tulin ninittäin oikein iloiseksi. Jospa huomenna saisin napattua sitä kuvankin.
Iloista vappua!
lauantai 9. huhtikuuta 2016
Kevät!
Ah, aurinko! Kevät saa minut unohtamaan vastuullisuuden. Sen varjolla säntään juoksujalkaa läheiseen puutarhamyymälään, jossa avaan kukkaronnyörini apposelleen. Ainahan tarvitaan vielä lisää verenpisaran ja pelargonin taimia ja joku siemenpussi. Ja juuri nyt on se kevät, kun kasvatan itse daaliat. Lasten kottikärryt pääsevät mukaan jottei äidin omatunto soimaisi niin paljoa puutarhanhoitoon kuluvasta ajasta kun lapset osallistuvat hommiin.
Tänään minua ei saanut pysymään sisällä edes viimeistelyä odottava opinnäytetyö ja opiskelijakaverin kehotus sulkea sälekaihtimet houkutusten välttämiseksi. Mies sopeutuu tilanteeseen pitkän yhteiselon tuomalla kokemuksella ilman valmistelevia keskusteluja. Sanaton sopimus saa kalat paistumaan pannulla perheen ruuaksi minun heiluessani pensassaksien kanssa pihamaalla.
Kohensin marjapensaat, leikkasin angervoja matalaksi, kehitin suunnitelmia tulevaksi kesäksi ja yksinkertaisesti nautin siitä, että pihamaalla tarkenee juoda kahvikupillisen. Jäljellä olevat lumilämpäreet saa suodatettua pois näkökentästään ja ensimmäiset narsissien lehden kärjet ovat näkyvissä. Tervetuloa kauan odotettu ystäväni kevät!
Tänään minua ei saanut pysymään sisällä edes viimeistelyä odottava opinnäytetyö ja opiskelijakaverin kehotus sulkea sälekaihtimet houkutusten välttämiseksi. Mies sopeutuu tilanteeseen pitkän yhteiselon tuomalla kokemuksella ilman valmistelevia keskusteluja. Sanaton sopimus saa kalat paistumaan pannulla perheen ruuaksi minun heiluessani pensassaksien kanssa pihamaalla.
Kohensin marjapensaat, leikkasin angervoja matalaksi, kehitin suunnitelmia tulevaksi kesäksi ja yksinkertaisesti nautin siitä, että pihamaalla tarkenee juoda kahvikupillisen. Jäljellä olevat lumilämpäreet saa suodatettua pois näkökentästään ja ensimmäiset narsissien lehden kärjet ovat näkyvissä. Tervetuloa kauan odotettu ystäväni kevät!
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Hyvä puutarhaviikonloppu
Tämä on ollut hyvä puutarhaviikonloppu. Olen
* kitkenyt
* jännittänyt mitä kukkapenkistä nousee
* istuttanut kasveja
* täyttänyt päätä puutarhaunelmilla
* käynyt taimistolla/puutarhalla
* käynyt Ainolanpuistossa ihailemassa omenapuiden kukintaa ja kasvihuoneen ihmeitä
* opettanut lapselle kasvien nimiä
* rakentanut lapsille oman pienen kukkapenkin
* kantanut multasäkkejä
* kylvänyt
...ainakin nyt näitä. Välillä yhdessä lasten ja miehen kanssa, välillä itsekseni samalla letkeää musiikkia kuunnellen.
Paljon paljon meillä on tekemistä, mutta hiljaa hyvää tulee. Yritän muistuttaa itselleni, että yksikään mahtava puutarha missä olen käynyt ei ole syntynyt yhdessä eikä edes kahdessa kesässä. Toiveita ja suunnitelmia puutarhan suhteen vain on niin paljon.
* kitkenyt
* jännittänyt mitä kukkapenkistä nousee
* istuttanut kasveja
* täyttänyt päätä puutarhaunelmilla
* käynyt taimistolla/puutarhalla
* käynyt Ainolanpuistossa ihailemassa omenapuiden kukintaa ja kasvihuoneen ihmeitä
* opettanut lapselle kasvien nimiä
* rakentanut lapsille oman pienen kukkapenkin
* kantanut multasäkkejä
* kylvänyt
...ainakin nyt näitä. Välillä yhdessä lasten ja miehen kanssa, välillä itsekseni samalla letkeää musiikkia kuunnellen.
Paljon paljon meillä on tekemistä, mutta hiljaa hyvää tulee. Yritän muistuttaa itselleni, että yksikään mahtava puutarha missä olen käynyt ei ole syntynyt yhdessä eikä edes kahdessa kesässä. Toiveita ja suunnitelmia puutarhan suhteen vain on niin paljon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







