maanantai 2. elokuuta 2010

Mennyttä ja vähän nykyistäkin kukintaa

Yksi vuodenkierto ikiomassa puutarhassa on nyt nähty. Sen kunniaksi kooste menneestä (ja osin vielä kestävästäkin) kukinnasta.

Talokirjan mukaan pihassamme kasvaa pihasyreeniä. No, mielestäni tämä on kyllä unkarinsyreeni. Olin aluksi olin hieman pettynyt, mutta kaunishan tämäkin on. Varsinkin naapurustossa, jossa sitä kasvaa laajoina aidanteina. Itse olen ajatellut perustaa muutaman pensaamme juurelle pionipenkin. Naapurustossa on tehty myös upea rungollinen puu tästä pensaasta.

Arovuokko on vallannut yhden kulman eteläpuolen kukkapenkistämme. Sillä on hurja leviämisvauhti. Pitänee alkaa kitkeä sitä kuin rikkaruohoja. Tämän kukkia odotin aukeavaksi innoissani. Niin odottivat myös omat ja muiden lapset. Alkujaankin nuppuja tuli vain puolenkymmentä ja niistä ihailtavaksi jäi 2. Toivottavasti kukkii runsaammin ensi vuonna. Tämä kohta kukkapenkkiä näyttää kovin tyhjältä, koska viime vuonna komeasti kukkineista syysleimuista vain yksi on jaksanut pinnistää jonkinlaisen varren esiin. Veiköhän ne pakkanen, tauti vai tukahduttiko vuokko? Jotain syyskesällä kukkivaa tuohon kohtaan on saatava.


Tässä kukkii pensashanhikki 'Sandved'. Sitä meilä on melko monta pensasta etupihalla paraatipaikalla. Kaipaavat joitain kasveja kumppanikseen. Vielä ei ole mitään ajatusta siitä mitä nuo kumppanit voisivat olla.
Rikkaruohottuneeseen kohtaan liuskekivien lähelle istutin tarha-ajuruohoa. Toivottavasti se leviää myös kivien väleihin.

Aion perustaa pienen yrttimaan, mutta en ole raskinut siirtää kukkivia jaloangervoita ja joitain angervopensaita, njoten ruohosipuli saa kukkia toistaiseksi ruukussa.

Meillä on samassa penkissä kahtakin päivänliljaa (Hemerocallis sp.). Molemmat ovat keltaisia, mutta tämä toinen on huomattavasti komeakukkaisempi ja suurempi. Kummastakaan ei ole olemassa mitään dokumenttia.

En erityisemmin pidä angervoista, koska ne tuovat aina mieleen kuntien ja kaupunkien massaistutukset. Meillä niitä nyt kuitenkin kasvaa ainakin kolmea eri lajia ripoteltuina sinne tänne, enkä ole niitä raskinut hävittääkään. Tässä rinneangervo (Spirea densiflora)


Muutostamme saakka pohdin mikä kumman ruma kasvi kasvaa kukkapenkissämme. Sen punertavat lehdet olivat pitkään ränsistyneen oloiset, ja kun sen seurana oli myöskin talven jäljiltä surkean näköistä valkohärkkiä (Cerastium tomentosum-ryhmä 'Silberteppich'), olin jo vähällä repiä kaiken ylös. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Eräällä kävelyretkellä Ainolanpuistossa Oulussa mysteerikasvi sai nimekseen rentoakankaali ja sitten kasvit alkoivat kukkia. Kaunis yhdistelmä, jota kuvani ei pysty toistamaan. Nyt täytyisi enää keksiä jotain kaunista kaveria niille, nykyiseen ryhmään kun en ole tyytyväinen.
Yksi angervoistamme on keijuangervo (Spirea japonica 'Little Princess'), joka tässä vasta aloitteleekukintaansa. Meinaavat raukat hukkua rikkarupohoihin aina välillä ruohonleikkuun viivästyessä.

Tämän kesän kukinnasta jäivät kuvaamatta ainakin jo aiemmin mainittu toinen päivänlilja, idänvirpiangervo, naapurista eksynyt maksaruoho, oranssi lilja, ketoneilikka ja tuoksukurjenpolvi ja alppikärhö. saattaa niitä olla muitakin.

Paljon oli jo tälle kesälle suunnitelmia puutarhan suhteen, mutta enimmäkseen ne ovat edelleen päässä. Jotain on tehty, mutta myös nautiskeltu, kuten kuvasta näkyy. Ellen sitten tässäkin mieti: "Voi puput, minkä teitte meidän kirsikkapuulle. Ja kyllä tähän jotain näkösuojaa pitäisi vähän saada. Tätä nurmikkoa on kyllä ihan liikaa." Tosin tuo kaikki näkyvä nurmikko ei suinkaan ole meidän tontin puolella :(.