maanantai 19. kesäkuuta 2017

Jätin sydämeni Kristiinankaupunkiin - Avoimet Portit, osa 1

Olen aiemmin käynyt kerran Kristiinankaupungissa pikaisen pysähdyksen verran. Jo tuolloin kaupunki jäi mieleeni mukavalla tunnelmallaan ja kauneudellaan. Avoimiin Portteihinolen turhaan toivonut pääseväni jo muutaman vuoden ajan. Nyt tuo toive viimein toteutui, kun viime kesäisen uuteen ammattiin valmistumisen kunniaksi pääsimme viimein toteuttamaan ystäväni kanssa puutarha-aiheisen retken. Lauantaiaamuna suuntasimme autonnokan kohti etelää. Tiukkaa itsekuria osoittaen ohitimme matkan varrella olleet mielenkiintoiset puutarhakohteet ja porhalsimme pienin virkistystauoin kaikki 400 km, jotta ehtisimme kunnolla kiertää kaupunkia jo iltapäivän ja alkuillan. Johtuneeko kaupungin Citta Slow -statuksesta vai mistä, mutta tapahtumasta ja sinne kokoontuneesta väestä huolimatta tunnelma kaupungin kaduilla oli varsin leppoisa, ruuhkaton ja rauhallinen. Välillä vastaan tuli enemmän kissoja kuin ihmisiä.








Avoimiin pihoihin oli helppo löytää ohjelmalehtisen kartan sekä opaskylttien avulla. Osasta pihoissa omistajat olivat vastaanottamassa vieraita kun taas toisissa vieras sai omassa rauhassaan ihastella pihan tunnelmia. Monessa pihassa oli kahvila tai muuta oheisohjelmaa.

Vanhan pihlajan pihassa (Kohde 38/Liisukka Oksa) grammari soitti vanhaa sävelmää ja pyykit liehuivat leppeässä kesätuulessa. Pihassa oli kierrätyshenkeä ja mukavaa boheemia otetta.







Villa Christinan (Kohde 40/ Rita Backman) pihassa pääsi portaita pitkin ihailemaan kallliopuutarhaa.









Eräs mieleenpainuvimmista puutarhoista oli Tuula Stoltin (kohde 1) piha. Osittain tämä johtuu viehättävän emäntänsä lämpimästä vastaanotosta ja avoimesta kiinnostuksesta vierailijoita kohtaan. Emännältä riitti sana jokaiselle ja saimmekin kuulla tarinaa hänen värikkäästä elämästään. Mutta myös puutarha oli viehättävä. Kulkija yllättyi aina pienistä yllätyksistä, joita polun mutkan takaa paljastui. Itseasiassa puutarha lumosi niin, että kuvasin siellä vähemmän kuin olisi ehkä pitänyt.









Myös Annita Ödmanin piha (kohde 10) oli minulle mieluinen. Olen nuorempana itsekin harrastanut keramiikkaa ja harrastuksen uudelleen lämmittäminen on yksi unelmistani. Niinpä ihastelin mielelläni taiteilijan kädenjälkeä ja kekseliäisyyttä.














Maarit Juhalan ja Christer Sundellin puutarhassa hurmasi puutarhan lisäksi suloinen koiranpentu, joka ei kylläkään päässyt kuviin.












Kaptenskas Caféssa (kohde 20) olisi päässyt nauttimaan raparperipiirakasta viehättävässä pöydässä omenapuiden katveessa. Puun runkoon oli myös ripustettu elämänohje minun makuuni.






Hurmaannuin todellakin sekä kaupungista ja tapahtumasta. Voin vannoa palaavani ensi vuonna takaisin ja tällä kertaa kahdeksi yöksi, sillä nähtävää on runsaasti. Muutaman parannuskohteen kuitenkin löysin. Olisi mukavaa jos tarjolla olisi enemmän gluteenittomia vaihtoehtoja ja jos karttaan wc:ksi merkityt paikat olisivat auki tapahtuman loppuun eli klo 18 asti.  Huomenna vielä lisää tapahtuman tunnelmia. 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Viimein kukkii

Tänä keväänä kylmä piti puutarhuria otteessaan harvinaisen pitkään. Kyllästymiseen saakka tuli valiteltua huonoa säätä. Nyt ei enää valiteta. Vaikka tuuli käykin vielä välillä kylmästi, on meilläkin nyt ehdottomasti kevät. Tänään olikin oikein mainio kevätpäivä, sillä kävin puutarhayhdistyksen
järjestämällä bussiretkellä Ruukin puutarhamessuilla.

Reissu oli oikein onnistunut. Ostoksia tein sekä suunnitellusti, että täysin hetkellisen inspiraation ohjaamana. Kasvien lisäksi edustettuna oli itselleni toinen tärkeä asia, eli pientuottajien valmistama lähiruoka. Pääsin mm. maistamaan entisen opiskelukaverini valmistamaa maan mainiota jäätelöä. Messureissun jälkeen pääsin puuhaamaan pihalle ja leikkimään uudella lelullani, eli kameralla. Mitään säätöjähän en vielä kunnolla osaa ja kuvaaminen on sellaista räpsimistä. Onhan se silti paljon mukavampaa kuin kännykkäkuvaaminen.

Krookukset ovat kukkineet jo hetken, mutta vasta tänään pääsin näkemään ne apposen auki. 




Idänsinililjat kasvaa kohisivat valehtelematta päivässä, sillä aivan varmasti en eilen pensaiden alle katsoessani nähnyt niistä vielä vilaustakaan.




Myös idänvirpiangervo oli kasvattanut hiirenkorvat yhdessä yössä.



Muutenkin kasvua alkaa olla jo siellä täällä.  Jättipoimulehti ja kuukausimansikka ovat vaeltaneet uusille kasvupaikoille, Raparperi puskee ylös uskollisesti omalla paikallaan.




Ajankohtaisimpia puutarhaprojektejani on  rakentaa purppuraomenapuu "Makamik"in alle ”kevätpenkki” Seassa kasvaa toki myös myöhemmin kukkivia kasveja. Olen poistanut alueelta lamoherukkaa ja korvannut sitä erilaisilla kukkijoilla. Penkissä kasvaa ainakin kääpiökurjenmiekkaa (?), kääpiöjapaninakileijaa, taantuneita tulppaaneja, narsisseja ja kevätesikkoa. Kesemmällä reunassa kukkii keltamaksaruoho ja siperianunikkokin oli näemmä lennättänyt siemeniään tänne saakka. Vasemmalla laidalla näkyy vielä pensashanhikkeja, jotka saavat kesällä lähtöpassit, sillä penkin toiselle päälle olen tehnyt myös suunnitelmia.






Penkki on vielä kovin aution näköinen. Floraliasta ostin Nuojuan tilalta sinivuokkoa, pystykiurunkannusta ja violettia esikkoa. Tämän päivän messuostoksista Särkän perennataimiston osastolta railinesikko ja suikeroesikko ”John Mo” tuli hankittua tämä penkki mielessä.





Sinirikko ja kyläkurjenpolvi ”Midnight Ghost” hyppäsivät kyytiin puhtaasti hetken mielijohteesta. Sinirikko hurmasi olemuksellaan ja pitäähän joka puutarhassa olla oma haamu ;). Näille pitää alkaa miettiä paikkaa.




Loppuun on pakko lisätä kasvijuttujen lisäksi vielä päivän eläinpitoinen osuus. Messuilla pääsi ihastelemaan alpakoita ja oma pääsiäispupumme Ömmi-neiti pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ihanissa pinkeissä valjaissaan.




Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivä


Onnea kaikenlaisille äideille! Niille, joille äitiys on ollut itsestäänselvää ja ongelmatonta, mutta erityisesti myös niille jotka ovat joutuneet tai joutuvat omaa äitiyttään ja sen määrittelyä miettimään. Olkoon päivänne sellainen, että saatte täyttää sen itsellenne tärkeillä ja merkityksellisillä ihmisillä ja asioilla.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Lisää Floraliaa

Koska viime päivät olemme saaneet taivaalta lunta, räntää ja rakeita, on sopiva hetki palata viime viikonlopun tunnelmiin ja kasvihuoneen lämpöön. Puutarhaoppilaitoksen alueella on kokoelmakasvihuone. Kävijän toivottaa tervetulleeksi viidakkomainen vesiaihe roikkuvine ilmajuurineen. Ja tilanjakajakin oli kasvipeitteinen.





Kattorakenteissa kiipeili Ihmeköynnös kaikessa komeudessaan.




Orkideoille oli tehty verkkokorit ja niitä kasvoi myös kierrätyshenkisissä ruostuneissa rautaputkissa.






Viidakkotunnelmien lisäksi osa huoneesta tarjoili aivan toisenlaista ympäristöä, eli kuivan ja kuuman ilmaston kasveja.




Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja uusille lukijoille tervetuloa.