lauantai 20. toukokuuta 2017

Viimein kukkii

Tänä keväänä kylmä piti puutarhuria otteessaan harvinaisen pitkään. Kyllästymiseen saakka tuli valiteltua huonoa säätä. Nyt ei enää valiteta. Vaikka tuuli käykin vielä välillä kylmästi, on meilläkin nyt ehdottomasti kevät. Tänään olikin oikein mainio kevätpäivä, sillä kävin puutarhayhdistyksen
järjestämällä bussiretkellä Ruukin puutarhamessuilla.

Reissu oli oikein onnistunut. Ostoksia tein sekä suunnitellusti, että täysin hetkellisen inspiraation ohjaamana. Kasvien lisäksi edustettuna oli itselleni toinen tärkeä asia, eli pientuottajien valmistama lähiruoka. Pääsin mm. maistamaan entisen opiskelukaverini valmistamaa maan mainiota jäätelöä. Messureissun jälkeen pääsin puuhaamaan pihalle ja leikkimään uudella lelullani, eli kameralla. Mitään säätöjähän en vielä kunnolla osaa ja kuvaaminen on sellaista räpsimistä. Onhan se silti paljon mukavampaa kuin kännykkäkuvaaminen.

Krookukset ovat kukkineet jo hetken, mutta vasta tänään pääsin näkemään ne apposen auki. 




Idänsinililjat kasvaa kohisivat valehtelematta päivässä, sillä aivan varmasti en eilen pensaiden alle katsoessani nähnyt niistä vielä vilaustakaan.




Myös idänvirpiangervo oli kasvattanut hiirenkorvat yhdessä yössä.



Muutenkin kasvua alkaa olla jo siellä täällä.  Jättipoimulehti ja kuukausimansikka ovat vaeltaneet uusille kasvupaikoille, Raparperi puskee ylös uskollisesti omalla paikallaan.




Ajankohtaisimpia puutarhaprojektejani on  rakentaa purppuraomenapuu "Makamik"in alle ”kevätpenkki” Seassa kasvaa toki myös myöhemmin kukkivia kasveja. Olen poistanut alueelta lamoherukkaa ja korvannut sitä erilaisilla kukkijoilla. Penkissä kasvaa ainakin kääpiökurjenmiekkaa (?), kääpiöjapaninakileijaa, taantuneita tulppaaneja, narsisseja ja kevätesikkoa. Kesemmällä reunassa kukkii keltamaksaruoho ja siperianunikkokin oli näemmä lennättänyt siemeniään tänne saakka. Vasemmalla laidalla näkyy vielä pensashanhikkeja, jotka saavat kesällä lähtöpassit, sillä penkin toiselle päälle olen tehnyt myös suunnitelmia.






Penkki on vielä kovin aution näköinen. Floraliasta ostin Nuojuan tilalta sinivuokkoa, pystykiurunkannusta ja violettia esikkoa. Tämän päivän messuostoksista Särkän perennataimiston osastolta railinesikko ja suikeroesikko ”John Mo” tuli hankittua tämä penkki mielessä.





Sinirikko ja kyläkurjenpolvi ”Midnight Ghost” hyppäsivät kyytiin puhtaasti hetken mielijohteesta. Sinirikko hurmasi olemuksellaan ja pitäähän joka puutarhassa olla oma haamu ;). Näille pitää alkaa miettiä paikkaa.




Loppuun on pakko lisätä kasvijuttujen lisäksi vielä päivän eläinpitoinen osuus. Messuilla pääsi ihastelemaan alpakoita ja oma pääsiäispupumme Ömmi-neiti pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ihanissa pinkeissä valjaissaan.




Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivä


Onnea kaikenlaisille äideille! Niille, joille äitiys on ollut itsestäänselvää ja ongelmatonta, mutta erityisesti myös niille jotka ovat joutuneet tai joutuvat omaa äitiyttään ja sen määrittelyä miettimään. Olkoon päivänne sellainen, että saatte täyttää sen itsellenne tärkeillä ja merkityksellisillä ihmisillä ja asioilla.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Lisää Floraliaa

Koska viime päivät olemme saaneet taivaalta lunta, räntää ja rakeita, on sopiva hetki palata viime viikonlopun tunnelmiin ja kasvihuoneen lämpöön. Puutarhaoppilaitoksen alueella on kokoelmakasvihuone. Kävijän toivottaa tervetulleeksi viidakkomainen vesiaihe roikkuvine ilmajuurineen. Ja tilanjakajakin oli kasvipeitteinen.





Kattorakenteissa kiipeili Ihmeköynnös kaikessa komeudessaan.




Orkideoille oli tehty verkkokorit ja niitä kasvoi myös kierrätyshenkisissä ruostuneissa rautaputkissa.






Viidakkotunnelmien lisäksi osa huoneesta tarjoili aivan toisenlaista ympäristöä, eli kuivan ja kuuman ilmaston kasveja.




Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja uusille lukijoille tervetuloa.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Floralia 2017

Viileät kevätsäät ja työkiireet ovat pitäneet blogin pari viikkoa hiljaisena. Kaikkea pientä on kyllä tapahtunut, mutta niistä ei ole riittänyt blogipostaukseksi saakka, ainakaan vielä. Sisällä olen esikasvattanut daalioita ja myöhäiskylvettyjä tomaatteja ja kesäkukkia. Muutaman pelargonian taimenkin innostuin tilaamaan postitse. ’

Vappuviikonloppuna lensimme mieheni kanssa Helsinkiin nauttimaan kauan odotetusta konsertista. Jo kymmenen vuotta sitten meillä oli hankittuna liput Andrea Bocellin keikalle, mutta jouduin juuri konsertin alla leikkaukseen ja konsertti jäi haaveeksi. Nyt sitten tuo haave päästiin toteuttamaan. Olin ajatellut vierailla seuraavana päivänä Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa, mutta vaakasuunnassa kovan tuulen mukana lentänyt vesi ja räntä saivat meidät kuitenkin suuntaamaan kulkumme sisätiloihin eli Ateneumiin. Kaunis paikka sekin ja vanhojen tuttujen maalausten lisäksi löytyy aina jotain uutta katseltavaa.

Tänään tuo Ateneumin vierailu linkittyi oivallisesti puutarhamenoihin, sillä paikallisen puutarha-alan oppilaitoksen järjestämä Floralia -puutarhanäyttely oli saanut tänä vuonna innoituksensa Suomen kultakauden taiteesta. Kyseessä on mukava pieni näytely, jota olen itsekin pari vuosikymmentä sitten ollut opiskelijana toteuttamassa. Näyttelyhallin valaistuksessa tulin kyllä tuskallisen tietoiseksi sekä vajavaisesta kuvauskalustostani että -taidoistani. Siinä taitaa olla seuraavaksi kehittämisen paikka. Kameraostoksille ja kuvausoppiin tulee varmasti hakeuduttua, jos bloggausinto pysyy yllä. Jaan kuitenkin näistä puutteista huolimatta kanssanne joitakin makupaloja näyttelystä.

Heti halliin astuessa huomasi, että tarjolla on peruspuutarhamessuista poikkeavaakin miljöötä. Vieraita vastaanotti tämä hahmo:



tällaisessa miljöössä






Ensimmäisellä luurangolla oli myös kohtalotoveri.


Kyseessä oli Hugo Simbergin Kuoleman puutarha -teoksen innoittama osasto.

Kuoleman puutarhasta astuttiin Rudolf Koivun paratiisiin, joka olikin satumaisen valoisa ja värikylläinen kaiken tummuuden jälkeen.















Virrassa kylpi Akseli Gallen-Kallelan Ad astra -teoksen innoittamana neito ja kultainen paviljonki oli saanut innoituksensa saman taiteilijan Aino- taru triptyyksistä.







Lopuksi löysin vielä luonnonmateriaaleista toteutetun Liekki -ryijynkin, jonka olemassaoloa en edes muistanut ensimmäisen katselukierroksen aikana.



Koulun alueella on myös kokoelmakasvihuone, jossa pääsee ihastelemaan isoja kasveja eri maailmankolkista. Sinne teemme oman kurkistuksen lähipäivinä.

Vaikka muutama lumihiutalekin yritti tipahdella alas taivaalta, uskaltauduin silti hieman taimiostoksillekin. Kevätpenkkini kaipaa täydennystä, joten ostin Nuojuan yrttitilan standiltä violettia kevätesikkoa, pystykiurunkannusta ja sinivuokkoa. Parin viikon päästä epäilemättä asioin samaisen pariskunnan kanssa uudemman kerran, kun suuntaan Ruukkiin puutarhamessuille. Näistä kasveista lisää myöhemmin, kun postaan erikseen kevätpenkistä.