sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi vaihtuu

Eihän tästäkään vuodesta näemmä tullut vielä ajattelemaani puutarha- ja blogivuotta. Alku näytti lupaavalta, kun huhti-kesäkuussa sain postattua useamman kerran. Kesällä sitä ei taas tietokoneelle tullut istuttua, vaikka asiaakin ehkä olisi ollut. Pitänee olla itselleen armollinen ja tunnustaa se, että uudessa ammatissa ja uudessa työpaikassa totuttelu ottaa näemmä aikaa aika lailla vuoden verran. Ainakin itselläni tuo totuttelu vaati veronsa niin vapaa-ajan harrasteiden kuin sosiaalisten suhteidenkin suhteen. Toki vuoteen mahtui paljon mukavia ja hauskoja hetkiä ja sattumuksia. Pääsiäisenä perheemme kasvoi pupusella, toukokuussa hankin itselleni uuden kameran ja kesällä minulla oli jopa lomaakin parisen viikkoa. Puutarhassakin tapahtui toki koko ajan jotain pientä, mutta jos minun pitäisi valita mennyttä vuotta kuvaava sana, se olisi keskeneräisyys. Meillä syntyi puolikkaita kukkapenkkejä, puolet uusista valopylväistä jäi pystyttämättä ja osa sadostakin keräämättä. Lomaa vietimme perhekohteista ja luonnosta nauttien. Kovin montaa puutarhaa matkareitille ei osunut, ellei erillistä Kristiinankaupungin matkaa lasketa.

Huhtikuussa ihastelin magnoliaa ja pupuvauvaa






Toukokuussa kärsivällisyyttäni koeteltiin, mutta yritin nauttia pienistä kevätkukkijoista




Kesäkuussa rakastamani purppuraomenapuu ’Makamik’ kukki ja matkasin ystävän kanssa Kristiinankaupunkiin, jossa kesä oli paljon meitä pidemmällä. Purppuraomenapuun alla kevätpuutarha jatkoi rakentumistaan. Meillä ei ole kirsikkapuita, mutta saimme hieman maistiaisia siitä, miltä hanami voisi näyttää ja tuntua. Tytärtäni se innoitti taiteilemaan.








Heinäkuussa nautimme lämpimistä keleistä Turussa. Sieltä voisin kirjoitella muutamasta mukavasta kohteesta tulevaa kesää ajatellen. Hirvensalon laskettelumäen huipulta on komeat maisemat kohti kaupunkia. Kotiinpalatessa lämpöä riitti täällä pohjoisemmassakin. Äimäraution siirtolapuutarhan avoimissa ovissa päätin viimein tulevana kesänä kylvää hamstraamani unikon siemenet.





Elokuussa työhön palaajan mieltä piristi mm. daalian kukinta. Kesän aikana nähdyt puutarhaideat alkoivat myös pikkuhiljaa siirtyä sovelluksina omaan puutarhaan. Huomasin rakastuneeni makaruohoihin, matkailu näemmä avartaa :) .







Syys-, loka- ja marraskuu menivätkin sitten lähinnä luontoretkeilyn pauloissa.






Joulukuussa nautittiin potkurikeleistä ja joulukukista. Niistä ehtii onneksi porista vielä loppiaiseen asti.







Uuden vuoden lupauksena aion jatkaa blogin kirjoittamista ja kertoa teille lisää Kristiinankaupungista, Kuralan kylämäestä sekä tietysti tulevan kesän suunnitelmista. Toivottavasti tämä lupaus pitää. Nyt ainakin oli hauska selata vuoden aikana otettuja kuvia ja kirjoitella niistä.

Onnellista uutta vuotta 2018!