Luulisi, että ihminen oppisi jotain 20 vuodessa, on se sen verran pitkä aika. Olen syntynyt ja kasvanut I-vyöhykkeellä, mutta elänyt viimeiset 20 vuotta täällä V -vyöhykkeellä. Silti edelleen kevättä ajatellessani mietin ensimmäiseksi valtoimenaan metsässä kasvavia valko- ja sinivuokkoja ja leskenlehtien keltaisiksi värjäämiå ojanpientareita. Kyllähän noihinkin kasveihin täällä voi törmätä, mutta ei samassa mittakaavassa. Ensimmäiset lämpimät kevätpäivät saavat minut täpinöihin ja niitä vääjäämättömästi seuraavat pakkasyöt loihtivat naamalleni maansa myyneen henkilön ilmeen. Miten ihmeessä sitä ei totu siihen, että täällä on normaalia se, että huhtikuun puolivälissä aamulämpötila voi olla -5 astetta ja lähtökohtaisesti kannattaa suhtautua ajatukseen vappupiknikistä sillä asenteella että todennäköisesti silloin sataa lunta.
Olin (taas) päättänyt, että ostan vain aivan välttämättömät siemenet ja muutoin hyödynnän vanhoja varastoja. Jotkut syövät lohturuokaa, minä teen puutarha-aiheisia lohtuostoksia. Nyt täytyy enää keksiä mistä loihditaan aika ja tilat kaiken kasvattamiseen...
Daalioita, punahattua tai kruunuvuokkoja en ole ennen kasvattanut. Jännää nähdä miten se onnistuu ja mistä ne löytävät paikkansa tulevana kesänä.
Siemenrintamalla uusien pussien joukossa on niitä välttämättömyyksiä kuten kehäkukka ja herne, mutta suurin osa on puhtaasti äkillisestä mielihalusta hankittuja. Mukavia uusia viljelykokeiluita siis luvassa ensi kesänä.
Onnea uusille viljelykokeiluille! Kiva kun olit vierailulla blogissani. Mukava saada uusia blogikavereita; kiva jos liityt vielä lukijaksi. - Ihanaa viikkoa ja toivottavasti myös aurinkoa.
VastaaPoistaKiitos!Toivottavasti aurinko alkaisi paistella, vielä aika harmaata on ollut.
Poista