Pinoja, kasoja ja pieniä alkuja

Kaksi viikonloppua on puutarha- ja pihaelämäni koostunut erilaisten pinojen ja kasojen tekemisestä. Kuulostaa äkkiseltään tylsältä ja kovin harmaalta, mutta toisaalta näissä hommissa näkee välittömästi sen, mitä on saanut aikaan.

Appivanhempien luona olimme viime viikonloppuna puusavotassa. Kelpaa talven tuiskuissa sytyttää tuli takkaan ja suunnitella tulevaa puutarhakesää.

 Olen useamman vuoden ajan vastannut appivanhempien pihan vadelmapensaiden leikkaamisesta. Melkoinen risusavotta se oli taas tänäkin vuonna, mutta on aina palkitsevaa katsoa "hengittävää" vadelmikkoa.

Appivanhempien naapurissa olevan tulevan kesäkodin pihassakin ehdin käydä kääntymässä. Kovin vähän siellä vielä oli katseltavaa. Raparperi ja ruohosipuli sentään hiukan olivat nostaneet päätään esiin.

Omassa pihassa on myös syntynyt kasoja sinne tänne. Kompostinurkkauksen kunnostuksesta kirjoitan myöhemmin projektin edetessä. Pensaiden leikkausta on ollut myös kotipihassa ja tänään kasoihin päätyi kukkapenkkien kuivuneet kukkavarret ja lehdet.

Nyt vain odotellaan ja unelmoidaan tulevasta kukkaloistosta. Ensimmäisen krookuksen kukan löysin tänään. Se kasvoi aivan "väärässä" paikassa. En olisi osannut etsiä sitä sieltä, mutta onneksi sattumalta osui silmääni. Tulin ninittäin oikein iloiseksi. Jospa huomenna saisin napattua sitä kuvankin.

Iloista vappua!

Ylimitoitettuja odotuksia ja muita ylilyöntejä

Luulisi, että ihminen oppisi jotain 20 vuodessa, on se sen verran pitkä aika. Olen syntynyt ja kasvanut I-vyöhykkeellä, mutta elänyt viimeiset 20 vuotta täällä V -vyöhykkeellä. Silti edelleen kevättä ajatellessani mietin ensimmäiseksi valtoimenaan metsässä kasvavia valko- ja sinivuokkoja ja leskenlehtien keltaisiksi värjäämiå ojanpientareita. Kyllähän noihinkin kasveihin täällä voi törmätä, mutta ei samassa mittakaavassa. Ensimmäiset lämpimät kevätpäivät saavat minut täpinöihin ja niitä vääjäämättömästi seuraavat pakkasyöt loihtivat naamalleni maansa myyneen henkilön ilmeen. Miten ihmeessä sitä ei totu siihen, että täällä on normaalia se, että huhtikuun puolivälissä aamulämpötila voi olla -5 astetta ja lähtökohtaisesti kannattaa suhtautua ajatukseen vappupiknikistä sillä asenteella että todennäköisesti silloin sataa lunta.

Olin (taas) päättänyt, että ostan vain aivan välttämättömät siemenet ja muutoin hyödynnän vanhoja varastoja. Jotkut syövät lohturuokaa, minä teen puutarha-aiheisia lohtuostoksia. Nyt täytyy enää keksiä mistä loihditaan aika ja tilat kaiken kasvattamiseen...

Daalioita, punahattua tai kruunuvuokkoja en ole ennen kasvattanut. Jännää nähdä miten se onnistuu ja mistä ne löytävät paikkansa tulevana kesänä.

Siemenrintamalla uusien pussien joukossa on niitä välttämättömyyksiä kuten kehäkukka ja herne, mutta suurin osa on puhtaasti äkillisestä mielihalusta hankittuja. Mukavia uusia viljelykokeiluita siis luvassa ensi kesänä.

Kevät!

Ah, aurinko! Kevät saa minut unohtamaan vastuullisuuden. Sen varjolla säntään juoksujalkaa läheiseen puutarhamyymälään, jossa avaan kukkaronnyörini apposelleen. Ainahan tarvitaan vielä lisää verenpisaran ja pelargonin taimia ja joku siemenpussi. Ja juuri nyt on se kevät, kun kasvatan itse daaliat. Lasten kottikärryt pääsevät mukaan jottei äidin omatunto soimaisi niin paljoa puutarhanhoitoon kuluvasta ajasta kun lapset osallistuvat hommiin.

Tänään minua ei saanut pysymään sisällä edes viimeistelyä odottava opinnäytetyö ja opiskelijakaverin kehotus sulkea sälekaihtimet houkutusten välttämiseksi. Mies sopeutuu tilanteeseen pitkän yhteiselon tuomalla kokemuksella ilman valmistelevia keskusteluja. Sanaton sopimus saa kalat paistumaan pannulla perheen ruuaksi minun heiluessani pensassaksien kanssa pihamaalla.

Kohensin marjapensaat, leikkasin angervoja matalaksi, kehitin suunnitelmia tulevaksi kesäksi ja yksinkertaisesti nautin siitä, että pihamaalla tarkenee juoda kahvikupillisen. Jäljellä olevat lumilämpäreet saa suodatettua pois näkökentästään ja ensimmäiset narsissien lehden kärjet ovat näkyvissä. Tervetuloa kauan odotettu ystäväni kevät!

Fiilistelyä

Näin kevään korvalla aloin fiilistellä ja muistella vanhoja. Ensin palasin noin vuoden takaiseen aikaan, jolloin karkasin Suomen ankeaa kevätilmaa opintoihin liittyneen matkan varjolla Budapestiin, Siellä sainkin nauttia leppeästä ilmasta ja kukoistavista sipulikukista. Sitten jostain putkahti mieleen tämän blogin olemassaolo. Ensin epäilytti. Enhän mä enää osaa, kun viimeisestä postauksesta on kulunut niin monta vuotta ja bloggaaminenkin on siinä ajassa muuttunut huimasti.

Jokin ajatuksessa kuitenkin kutkutti. En silloin vuosia sittenkään kirjoittanut ensisijaisesti lukijoiden houkuttelemiseksi, vaan itselleni muistoiksi. Nyt kun opintojen loppuminen jättää taas aikaa muulle, voisin aivan hyvin kokeilla, miltä vapaamuotoinen kirjoittaminen taas tuntuisi. Blogini tulee siis edelleen olemaan kotikutoinen ja kuvat ilman erityistä taitoa räpsäisty. Pääasia, että itse voin seurata puutarhoissani tapahtuvaa muutosta. Jos joku siinä sivussa saa joskus idean tai kaksi, niin sehän on vain positiivista. Uusia jippoja opettelen, jos siltä tuntuu, tai sitten jatkan ihan vanhanaikaisesti.

Olen tosiaan näinä vuosina kasvattanut lapsiani suuremmiksi ja hankkinut itselleni uuden ammatin (tai viittä vaille, vielä pieni ponnistus tarvitaan). Välillä tuntuu, että puutarhassa ei sitten näinä vuosina olekaan tapahtunut mitään.

Tässä kuitenkin katsaus kuluneeseen puutarhavuoteeni. Unkarissa pääsin tulppaanien lisäksi tutustumaan yhteisöpuutarhaan, Leonardo Kert:iin.

Torilla ihastelin hauskoja keramiikkasieniä, jotka sopisivat kesäkodin puutarhaan.

Koulussa teimme ötökkähotelleja ja kasvatimme taimia palvelutalossa ohjaamassamme puutarharyhmässä.

Kotipuutarhassa kukillaan ihastutti ensin Makamik -purppuraomenapuu

Sitten Mantsuriankärhö ja Lollipop -liljat

Kesäkodin puutarhaan haettiin oppia mm. Turusta Kuralan Kylämäestä. Siellä on 1950-luvun henkeen kunnostettu puutarha ja pihapiiri rakennuksineen. Sieltä sai myös ostaa perinteisiä ja paikallisia siemeniä.

Kesäkodin puutarha elää ideoiden tasolla päässäni, mutta fyysisesti eteneminen paikan päällä on hidasta. Remontoijien kahvitaukoja pirisi pelargoni, ja yrttikehästä saattoi napsia suuhunsa ruohosipulia, tilliä, oreganoa ja timjamia nyt ainakin. Puutarhaa rakennetaan pitkälti kierrätystavaraan turvautuen. Viime kesänä sinne rakentui yrttikehän kaveriksi kukkapenkki kattotiilireunuksin ja hirsikehikko hyötykasveille. Kuvia ei niistä valitettavasti tullut otettua valmiina.

Saapa nähdä mitä tästä tulee, ja jatkuuko innostus bloggaamiseen kevään edetessä.